Ghost Brigade: Until Fear No Longer Defines Us

Season of Mist

Jyv�skyl�st� Euroopan metallipiirien valokeilaan noussut Ghost Brigade tuntui osuvan suoneen juuri oikeaan aikaan ja oikealla tavalla edellisell� julkaisullaan Isolation Songs (2009). Yhtyeen eeppist� jyr��mist� liki progressiivisiin ja herkkiin suvantoihin liitt�v�st� ilmaisutyylist� levy otti irti huikeita tehoja, vieden b�ndin samoille lavoille muun muassa Amorphisin kanssa. T�ten ennakko-odotukset prikaatin kolmannelle levylle oli ladattu jo valmiiksi t�yteen. Elokuussa ilmestynyt Until Fear No Longer Defines Us tuskin tulee kenellek��n pettymyst� aiheuttamaankaan.

Akustinen In the Woods k�ynnist�� albumin herkiss� tunnelmissa, ja onkin aika rohkea aloitus. Moni � kuten min� � olisi olettanut, ett� kyseess� on vain lyhyt heruttelu ennen ratkaisevaa askelta p�in myrskynsilm��, mutta totuus on toinen. Kappale on kauniisti kasvava ja t�rke� osa levyn kaarta, ei mik��n tavanmukainen intro. Rytmins� puolesta n�pp�ilyst� nousee mieleen jopa Johnny Cashin NIN-tulkinta Hurt, ja jotain samaa kappaleissa on tunnetasollakin.

Yht�l�isyydet kuitenkin j��v�t siihen, sill� kakkosraita Clawmaster on Ghost Brigadea omimmillaan. Tylyn kitaralanauksen johdattelema biisi p��st�� orkesterin ominaisimmat maneerit vapaiksi ja Manne Ikosen r�hin� tuntuu selk�ytimess� asti. Pahaenteisen suvannon kautta murina tiivistyy komeilla melodioilla kuorrutettuun kertos�keeseen, joka paljastaa b�ndin kiinnitt�neen s�vykk��seen kitaraty�skentelyyn ja suoraviivaisempiin kappalerakenteisiin entist� enemm�n huomiota.

T�m� seikka korostuu kolmantena soivan Chamberin kohdalla, joka pit�� ainakin aktiivikuuntelun j�ljilt� levyn parhaan biisin paikkaa omassa p��ss�ni. Jopa hieman Alternative 4:n aikaista Anathemaa muistuttavissa maisemissa astelevassa tunnelmapalassa kuulija etenee johdonmukaisesti alakuloisesta s�keist�st� kutkuttelevaan nostatukseen vain p��ty�kseen erinomaisesti kudotun kertos�keen hyv�ilyyn � eik� taatusti halua sielt� en�� pois.

Hehkuttamisesta tulee aina v�h�n h�lm� olo, mutta kyseisen kappaleen kohdalla on nostettava k�det ilmaan ja annettava menn�. Pitk�j�nteisemm�nkin kuuntelun j�lkeen se saa joka ikinen kerta k�sivarret kananlihalle. Parastahan t�ss� on se, ett� kyse on vasta kolmannesta kappaleesta eik� taso tuntuvammin p��se koko levyn aikana laskemaan.

Kokonaisuus rakentuu vaihteluun rankemman jyt��misen ja Chamberin tapaisten puhtaampien tunnelmapalojen v�lill�. Tylymm�ll� saralla kovimpiin tuloksiin nousevat sludge-painotteisella jyr�riffill� rankaiseva Break Water sek� b�ndin nopeampaa osaamista edustava Torn. P��t�sraita Soulcarvers nostaa viel� kerran kananlihaprosentin korkeuksiin kauniisti rumuuteen puetulla tunnelmallaan, josta l�ytyy s�vyj� aina postrockiinkin asti.

Kokonaisuutena Until Fear No Longer Defines Us on hyvin tasapainoinen ja harkitusti rakennettu, hitaasti ytimeens� houkutteleva myrsky. Isolation Songsiin n�hden levy on yksinkertaisempi ja nopeammin sulava, mutta t�ss� tapauksessa se ei merkitse mit��n, toisin kuin biisien laadukkuus. Nappiosumia l�ytyy muun muassa mainitut, mutta hivenen keskiverrommatkin numerot puolustavat paikkaansa juuri kokonaisuuden tasapainon tukirakenteina. Varsinaisia yll�tyksi� ei l�ydy, mutta ei niit� tee mieli etsi�k��n kun ��neens� entist�kin enemm�n tunnetta l�yt�nyt Ikonen ja kumppanit ovat kattaneet p�yd�n parhailla antimillaan. Silti tuntuu, ett� Ghost Brigaden kaikkein suurimmat uroty�t ovat vasta edess�p�in � ja se jos jokin antaa toivoa.