Yakuzi Pato: Yakuzi Pato

Taimi Records

Joskus on ilahduttavaa kuulla sananmukaisesti kevyttä musiikkia. Yakuzi Paton – eri kielistä yhdistettynä ja vapaasti käännettynä nimi tarkoittaa kumiankkaa – esikoispitkäsoitto soi näille leveyksille hämmentävän pehmeästi, irtonaisesti ja duurivoittoisesti. Turkulaisnelikon jäsenet ovat musisoineet yhtyeissä kuten Stanley, Wojciech, KivesKives ja Polar Ends eikä laajaa kokemusta kotimaisella vaihtoehtokentällä voi olla kuulematta. Vankka osaaminen yhdistyy sympaattiseen sukkulointiin maailmanmusiikin genreverkostossa, ja käsillä on nautinnollinen 12 instrumentaaliraidan pakkaus.

Akustisena terapiabändinä alkunsa saaneen Yakuzi Paton ilmaisun ydin paikantuu runsaasti soiviin kuusikielisiin, mutta kuvaa laajennetaan esimerkiksi urkumaalailuilla ja mitä eksoottisimmilla rytmisoittimilla. Hammondeimmillaan orkesterin luomutyöstö tuo mieleen Magion aikaisen Liekin tai jopa eeppisyyttä hauskanpidolla korvanneen Pekka Pohjolan. Hissikuski ja Sateenkaarilaatikko saattavat hengittää Love Recordsin perintöä, mutta Kassistylläri vastaavasti heittäytyy täydeksi reggaeksi. Funkvatti nilkuttaa nimensä mukaisesti siinä missä onnistuneiden otsikoiden kruunuksi nouseva Meidän on juotava bensaa karauttaa kohtalokkaisiin western-tunnelmiin.

Afrikka, Karibia, preeria ja huuruiset kotibileet ovat kaikki Yakuzi Paton henkisiä koteja. Tämä ei kuitenkaan johda sekavuuteen, sillä orkesterilla on malttia pitää kappalerakenteensa yksinkertaisina ja työstää hervottomia kuvioita suurella hellyydellä. Yhdistävänä tekijänä säilyvät raskauden poissaolo ja kattava pienuus. Mielikuvissani Yakuzi Paton soittimetkin ovat miniatyyrikokoa. Yhtä kaikki; tätä albumia voi suositella hyvin monenlaisen musiikin ystäville. Sen laadukkaassa turhanpäiväisyydessä on myönteistä energiaa, joka ei vieraannuta synkkämielistäkään.

Kommenttien keskiarvo:

Qsine kommentoi 28.12.2012:

Pisteet:

Mukavaa, että joku välillä muistuttaa rämpyttäviä ja metallivallittavia lähimmäisiämme siitä, että kitaraa voi myös soittaa. Sitä paitsi nuo pari funkympaa palaa onnistuvat potkimaan oikeinkin mukavasti. Eikä tuo kautta linjan näkyvä ja kuuluva hiljainen, vino huumorikaan ole pahitteeksi.