U.S.O.: Chocolate Lightning / mAUmAU – 7”

U.S.O. on lyhenne elektroartisti Unidentified Sound Objectsista, nimi joka hyvin kuvaa myös musiikkia. Puhe- ja musiikkisämplejä sotkettuna industriaaliseen meteliin ja hyvin vapaalla kädellä annosteltuihin elektrobiitteihin. Sain kotiinkannettuna arvosteltavaksi Chocolate Lightning –cdr:n ja kun satuin saamaan käsiini myös Autotehtaiden julkaiseman tuoreen seiskan, päätin nivoa molemmat samaan tekstiin.

Hienolla pyöreällä kotelolla varustettu Cd-ärrä starttaa heti puhesämplellä okay now, let’s get ready to put this record on your machine, jota seuraa jotain hypi ja pompi –videopeliä muistuttavaa äänimaailmaa, hilpeää kikkailua kone-efekteillä. Kakkosraita CCCPC lähtee sananmukaisesti jyristelemään synkempiin tunnelmiin, välisoittona kuuluva radiojuonto lupaa seuraavana soittavan Mötorheadin Suomesta. Ötökkä surisee ja houkuttelee sisätiloihin kaikenmaailman pörriäisiä. Itse musiikkiosuus on jopa vetävää. Vitosraita Unidentified synkistelee jälleen, kuulasta pianotiluttelua yhdistettynä raskaasti jyrääviin rytmeihin ja bassoon. Tai siltä se ainakin kuulostaa. Oneday chillailee, Discohorrorista löytyy ainakin sämple Ritari Ässästä. Discon valaistus on melko teollinen, jopa ahdistava. Chocolate ei ole mikään stabiili Fazerin Sininen, pikemminkin juokseva suklaa vaikkapa kakun kuorrutteeksi. Yli kuusiminuuttinen Kurvitar lähtee käyntiin melko perinteisenä rytmirykäyksenä, mutta melko pian tutut U.S.O:maiset side-efektit ja pyörittelyt astuvat kuvaan mukaan. Eighteens käyttää nimensä mukaisesti hyvin kasarihenkisiä muovisia urkuja ja efektejä, puhesämplet vaihtelevat U.S.O:n itsetehostamisesta Breakdance –huudahdukseen. Päätösraita Too Slow hidastaa vauhtia, kohisee ja puntaroi. Levyn pisin puhesämple pohtii kuiskaillen, että millainen tyyppi sitä oikein kuvittelee olevansa? Videoitakin olisi levylle mahdutettu jopa neljä kappaletta, valitettavasti oma koneeni ei suostunut niiden kanssa yhteistyöhön.

Jos ei ceedee-ärrän sisältö ole ehkä sitä kaikkein helpointa elektro-osastoa, niin seiskan materiaali vetää vielä kauempana mainstreamistä. Jo heti Saucer lähtee melkoiseen laukkaan omituisilla rytminvaihteluilla ja urkutilutteluilla, lopussa kuullaan sitten sen lautasen syöksy. mAUmAU juoksee raivokkaasti (kenties Prodigyn tuotannosta?) tutulla kerrolla, johon sanat vain on vaihdettu. Kääntöpuolen starttaa Chewbaccan ja Burt Bacharachin yhteensolmiva Chewbacharach. Musiikki tai äänimaailma ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon Tähtien sotaa eikä hissimusiikkia, pikemminkin jääbalettia yhdistettynä UG-raveihin. Adam & Eve Of Destructionilla kuullaan kitarahissuttelua vahvasti U.S.O –näkemyksen mukaan sämplättynä. Seiskan oli kai tarkoitus alun perin nähdä päivänvalo jo vuonna 2000, mutta pienellä viiveellä se nyt lopulta on kuulijoiden saatavilla. Kieromman elektronisen musiikkimaailman ystäville.