Morbid Angel: Illud Divinum Insanus

Season of Mist

Floridan death metal -ikonilta on odotettu uutta albumia jo kahdeksan pitkän vuoden ajan, ja alkujaan työt kiekon tiimoilta käynnistyivätkin jo viisi vuotta sitten. Tuon jälkeen ilmestymispäivää on lykätty vuosi toisensa jälkeen eteenpäin, joten kun pitkäsoitto viimein saatiin ulos, oli se jo sellaisenaan tapaus metallimaailmassa.

Siinä missä monet odottivat tutun turvallista annosta perusdeathia, on Illud Divinum Insanus kuin yllättävä törkkäys suoraan silmään. Harva fani osasi odottaa, että juuri Morbid Angel lähtisi kaikista maailman death-bändeistä rikastamaan soittoaan satunnaisilla industrial-vaikutteilla. Näin on kuitenkin tapahtunut ja ratkaisu on saanut monet nikottelemaan pahemman kerran.

Suurin osa albumista on edelleen sitä tuttua death-jyräystä, mutta juuri ne ”toiset biisit” antavat kiekolle yllättävästi terää. Death-laidan terävin kappale on eittämättä Nevermore, jota Morbid Angel on soittanut jo vuosia keikoillaan. Laadukkainta mahdollista kuolotusta edustaa myös Existo Vulgoré, joka summaa ryhmän uudemman ajan parhaat puolet optimaalisesti. Kiistaton osoitus yhtyeen kuolonvoimasta on myös puolivälissä kuultava 10 More Dead, jonka syövereistä löytää kuuntelukertojen myötä yhä enemmän ja enemmän ihmeellisyyksiä. Sanotaan mitä sanotaan, mutta floridalaiset osaavat yhä tehdä ensiluokkaista deathia, kun sille päälle sattuvat, eikä tätä totuutta pysty muuttamaan mitkään kokeilut.

Albumia ei kuitenkaan avata tutuilla urilla, sillä reilu pariminuuttinen Omni Potens -intro ja sen perään kuultava Too Extreme! edustavat sitä kovasti parjattua uutta Morbid Angelia. Rankkaa ja suoraa äänikeskitystä ryyditetään tuhdilla konevoimalla, aivan kuin bändi haluaisi pelottaa pois kuulijansa. Tämän ”testin” jälkeen äänimaisema normalisoituu, kunnes vuoroon tulee huomattavasti helpommin lähestyttävä Destructos Vs. the Earth / Attack. Päälle seitsenminuuttinen teos kertoo nimensä mukaisesti taistelusta, jossa panoksena on koko maailma – aivan kuten itse sarjakuvassakin. Päälle seitsemän ja puoliminuuttinen Radikult flirttailee niin selkeästi Rob Zombien kanssa, että biisi löytää taatusti tiensä tanssilattioille – ja sehän on väärin, vai onko?

Morbid Angel on tehnyt uransa rohkeimman liikkeen, jonka ansiosta Illud Divinum Insanus tullaan muistamaan vielä vuosia sen jälkeen, kun vuoden 2011 perusdööttiskiekot on jo aikaa sitten unohdettu.