Mustan Kuun Lapset: 14 Talvea

Roihu

Vuonna 2007 hajonnut Mustan Kuun Lapset oli koko neljäntoista vuoden mittaisen matkansa ajan kummajainen kotoisilla metallikentillä. Yhtye liikkui lähellä blackin synkkiä korpia, muttei koskaan varsinaisesti ylittänyt kyseistä rajaa vaan pysytteli jossain määrittämättömän metallin hämärissä. Loppuvuosina mustaan metalliin löydettiin entistä progehtavampia palasia, eivätkä kansallisromanttiset piirteetkään olleet vallan mahdottomia. Ikävä kyllä orkesteri ei koskaan osannut työstää näistä palasista täysin itsensä kuuloista ja näköistä materiaalia, joten suuret läpimurrot jäivät saavuttamatta. Jälkeenpäin on helppo todeta, että rahkeita olisi saattanut olla vaikka mihin, mutta mennyt on mennyttä.

14 Talvea luotaa bändin historiaa neljäntoista kappaleen voimin. Suurimman osan urastaan vastavirtaan meloneen ryhmän hengessä kasaan ei ole kuitenkaan pinottu ainoastaan niitä tarttuvimpia siivuja, vaan kokoelma pyrkii valottamaan tasapuolisesti Mustan Kuun Lapsien kaikkia eri puolia. Dokumentaarinen ote on sinällään kunnioitettava, mutta kuuntelukokemus on kaikkea muuta kuin antoisa levyn viimeisellä kolmanneksella, kun livetallenteet ja varhaiset demot vievät kuulijat aina 90-luvun synkkiin aikoihin saakka. Bändi oli kieltämättä pioneeri, mutta tuskin monikaan haluaa enää 10-luvulla fiilistellä alkukantaisten rumpusoundien ja diskanttisen kitarapuuron äärellä, ollaan sitten kuinka old-school henkisiä tahansa.

Neljä vuotta yhtyeen kuoleman jälkeen julkaistu albumi on hieman kummallinen, mutta osin myös mielenkiintoinen kurkistus erään ryhmän korpitaipaleeseen metallin synkissä metsissä. Kunniamaininnan ansaitsee paksu kansivihkonen, jossa käydään läpi Mustan Kuun Lasten historiaa.