Foster The People: Torches

Columbia

Kaliforniassa pari vuotta sitten perustettu Foster The People on saanut uralleen räjähtävän lähdön. Ensisinkku Pumped Up Kicks on viihtynyt eettereissä pitkin maapalloa ja samalla se on siivittänyt Torches-debyytin mukaviin myyntilukuihin. Menestys on itse asiassa tullut niin nopeasti, että ennuste bändin tulevaisuuden puolesta ei ole kaikkein aurinkoisin, sillä useimmiten tämän kaltaiset pikanousijat jäävät pitkässä juoksussa pelkiksi tähdenlennoiksi. Aineksia Foster The Peoplella kuitenkin on, sillä kolmikolla on selvää korvaa tarttuville melodioille, joiden vaikutteet on ammennettu pääosin hyvistä lähteistä. Psykepopin ykkösnimi MGMT on Foster The Peoplelle ilmiselvä inspiraation lähde, mutta yhtä hyvin Torches-levyllä voi kuulla kaikuja niin The Beach Boysista, Scissor Sistersistä kuin Phoenixistakin.

Nokkahahmo Mark Fosterin jäljissä nimetty kolmikko totteli alkuun nimeä Foster & The People, mutta tarpeeksi monen väärinymmärryksen jälkeen yhtye viilasi nimensä nykyiseen muotoon. Torches esittelee Foster The Peoplen varsin moneen suuntaan venyvänä ja paikoin kekseliäänäkin ryhmänä, mutta aivan viimeinen persoonallisuuden silaus sen soinnista uupuu. Flirttailut psykedeelisten elementtien kanssa jäävät hieman liian ulkokultaiseksi yritykseksi ja yleisestä tekemisestä paistaa turha riskittömyys. En tiedä miten paljon ison levy-yhtiön herrat ovat tähän yhtälöön ehtoja sanelleet, mutta joku käsijarru tässä koko ajan on päällä. Hyviä täkyjä levyltä toki löytyy; molemmat sinkkulohkaisut (Pumped Up Kicks ja Helena Beat) ovat tarttuvuudessaan lähes klassikko-luokkaa ja hieno veto on myös 80-luvun klubi-tunnelmaa uhkuva Houdini.

Foster The People on kaikin puolin kelpo tulokas, jonka suuret ajat ovat toivottavasti vielä kaukana edessäpäin. Toivoa sopii, että yhtye pystyy asianmukaisesti käsittelemään nykyisen suosion, ilman että kusi nousee sen enempää hattuun. Yhden hitin ihmeitä on yksi popin hautausmaa jo ääriään myöten täynnä.