Julkaistu: 06.09.2011
Arvostelija: Jani Ekblom
Capitol
Oli varmasti yllätys monelle, että Broder Danielista tuli kotimaassaan niin suosittu kuin siitä tuli. Melankolisuus, angsti ja rikkirevityn maailman kuvasto ei tuntunut sopivan kansankodin raameihin ja näin jälkikäteen kuunneltuna myös yhtyeen katalogin köykäisyys lyö suosion perään muutamia kysymysmerkkejä. Suosio ei tietenkään tullut helposti. Se tarkoitti miehistönvaihtoja, tulehtuneita ihmissuhteita ja mielenterveysongelmia, huonoja keikkoja ja liiallista juhlintaa sekä kaksi kehnoa albumia ja menestyselokuvan.
1980-luvun lopulla Göteborgissa perustettu Broder Daniel eli liki kaksikymppiseksi. Vaikka yhtye oli vanhempi kuin suuri osa sen faneista, ei se julkaissut kuin neljä albumia: Saturday Night Engine (1995), Broder Daniel (1996), Broder Daniel Forever (1998) sekä Cruel Town (2003).
Broder Danielin ilmaisussa on melankolisuuden ja angstin lisäksi runsaasti pöyhkeää ruotsalaista farkkurotsi-rockausta, saman maan metelipoppia sekä emoa tunteen roihua. Yhtye onnistuikin yhdistämään säröisen katu-uskottavuuden pikkutyttöjen pehmonallefantasioihin aikana, jolloin göteborgilainen musiikki totteli huomattavasti raskaampia ja nopeampia käskyjä.
Tuore viiden levyn Original Album Serien niputtaa pitkäsoitot sekä vuonna 2009 ilmestyneen Singles-kokoelman yksiin kansiin. Albumien kronologinen kuuntelu ei mairittele Broder Danielia. Esikoinen oli rohkea, mutta kypsymätön ja hapuileva kokoelma lauluja, jotka äänitettiin sen kummemmin miettimättä noin yhdeltä istumalta. Se välittät energiaa ja vilpittömyyttä sekä muutaman hyvän kappaleen (Lovesick, Luke Skywalker) tunteikaaan rock-musiikin viittaan puettuna.
Eponyymi kakkoslevy sisälsi edeltäjänsä tavoin vain muutaman ässän (Underground, Work) sekä liudan tuhlattuja mahdollisuuksia. Esikoiskaksikosta onkin lähinnä dokumenteiksi yhtyeestä mutkaisella tiellä menestykseen.
Broder Daniel Forever sekä Cruel Town ovat molemmat vahvoja kokonaisuuksia, ensiksi mainittu ja ilmestynyt omissa kirjoissani ehkä hitusen parempi. Forever toimii oivempana synteesinä ikuisesti hetkessä elävästä nuoruudesta ja kypsyneestä, maahan painuneesta, mutta silti uhmakkaasta nyrkinpuinnista. I'll Be Gone, Old In Just One Day, Happy People Never Fantasize, Whirlwind ja No Time For Us ovat masentavan kaihoisa muistutus siitä, kuinka musiikki muuttaa maailmoja.
Kolme biisiä Lukas Moodyssonin Fucking Åmål -elokuvan (1998) soundtrackilla toi Broder Danielille rutkasti lisää faneja, joiden ei tarvinnut pettyä Cruel Townin ilmestyttyä viisi vuotta myöhemmin. Hyviä kappaleita, ahdistuneen tiukkaa soundia ja liki hengellistä hurmiota. Mainio päätös uralle.
Broder Daniel oli johdonmukainen yhtye, joka paransi kulkiessaan otteitaan kaikilla osa-alueilla. Mielipiteitä jakanut vokalisointi, soundien rupinen sokkeloisuus ja soiton hapuilu kehittyivät ja kesyyntyivät vuosien mittaan, mutta säilyvät tunnistettavina osina yhtyeen musiikkia. On tietysti irvokkaan loogista, että useamman vuoden hiljaiselon jälkeen Broder Danielin taru päättyi kitaristi Anders Göthbergin itsemurhan jälkimainingeissa vuonna 2008.
Original Album Serien ei tarjoa mitään ekstroja, eli jos hyllystä löytyy kaikki albumit (tai kaksi viimeistä ja sinkkukokoelma), et tee paketilla mitään. Muille se on edullinen keino tutustua yhteen niistä paremmista 90-luvun ruotsalaisista menestystarinoista, joista et todennäköisesti ole vielä kuullut.
Ruotsalainen rockyhtye, jonka riveissä soitti mm. Håkan Hellström.
Linkki:
broderdaniel.org
(Päivitetty 6.9.2011)