Shine 2009: Realism

Expo

Helsinkiläisen Shine 2009:n äskettäin julkaisema pitkäsoitto Realism on hankala levy arvioitavaksi, mutta ei onneksi siksi, että yhtyeen esittämä tanssipop olisi falskia. Syy on nimittäin siinä, että duon esikoisjulkaisu Associates -EP (2010) oli lyhyessä mitassaan täydellinen kokoelma hypnoottista Madchester-rytmiikkaa ja kevyen melankolista ysäribiittiä. Odotukset debyyttialbumia kohtaan nousivat jo varhain pelottavan suuriksi. Lopputulos ei valitettavasti kanna aivan maaliin saakka, vaikka yhtyeen soundi kuulostaa ihailtavan kansainväliseltä.

Yhtyeen muodostavat Reginan taiturimaisten pop-helmien takaa tuttu Mikko Pykäri sekä aiemmin mm. Brightboyssa koskettimia soittanut Sami Suova. Koskettimista ja ohjelmoinnista vastaava Pykäri sekä kitaristi/laulajan roolin ottanut Suova kierrättävät onnistuneesti 1990-lukulaisia tanssirytmejä maustaen keitostaan viileillä basso- ja kitarakuvioilla sekä synteettisillä rumpukompeilla. Kokonaisuuden kruunaavat tunnelmalliset jousisoundit, jotka muistuttavat ambient-ysäriltä tuoksuvista henkäyksistä. Vahvasta retrosoundista huolimatta oma itseilmaisu on hallussa mallikkaasti.

Realism hukkuu kuitenkin yksitoikkoisuuden suohon. Kappaleissa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi nyansseja, jotta ne erottuisivat edukseen kokonaisuudesta. Suurimmat hittikoukut tuntuvat olevan jo EP:ltä tuttujen biisien käytössä. Suoraan viimevuotiselta minialbumilta kierrätetyt Naturally ja New Rules ovat levyn ehdotonta kärkeä ja timanttisia instant-klassikoita yhä. Singlenä julkaistussa So Freessä on tarttuvuutta, mutta suurin osa kappaleen saamasta huomiosta on kuitenkin keskittynyt vierailevana solistina kuultavan Paula Abdulin ympärille.

Toisaalla taas Public Exposure virittää niin härskin ysärisoundin aikaiseksi, että intron soidessa on pakko vilkaista, tuliko sittenkin laitettua 90-luvun alun Janitaa soimaan. Jyrkempi houseen kallellaan oleva soundi, jota esimerkiksi Spotifysta löytyvä New Rules -remix-versio esittelee, olisi ollut tervetullut kaiken ilmavuuden sekaan. Toivottavasti Shine 2009:lla on kuitenkin edessään loistava tulevaisuus, joko kotimaisilla indieklubeilla tai kansainvälisillä areenoilla.