Ester Poland: Underwater Forest Colors

Wooden Sherpa

Lauri Väinölä ja Teemu Vatanen ovat kulkeneet omia psykedeelisen jumituksen polkujaan nimellä Ester Poland jo kuusi vuotta. Kuten uusimman kuuden kappaleen mittaisen julkaisun linjakkaasta otsikosta voi päätellä, ei klassisen huuruista maisemaa olla tälläkään kertaa jättämässä. Ester Poland vannoo toiston ja treenikämppämäisen raakuuden nimiin. Ruutia ei pyritä keksimään, mutta homeiseltakin löyhkääviä varastoja duo kaivelee vaihtelevan innostavin tuloksin.

Autenttisesta ja runsaasti ilmaa sisältävästä työstöstä välittyy liki hellyttävä soittamisen riemu. Tyypillinen Ester Poland -kappale pitää sisällään yhden kitarakuvion, jota kaksikko kohtelee rakkaudella, usein liiankin huolellisesti kertaillen. Kaikkea määrittää krautista ponnistava maltillisuus, mutta hypnoottisuuteen pyrkiväksi orkesteriksi Ester Poland on usein liian rennosti jammaava. Esimerkiksi levyn aloittavaa ja lopettavaa Underwater Forest Colors -biisikaksikkoa vaivaa pinkfloydmaisen leijailevasta riffistä huolimatta parin kaljan pössis ja soundcheckin tunnustelevuus.

Kiivaampiin ja jännitteisempiin tunnelmiin päästään EP:n keskivaiheen liki 15-minuuttisessa järkäleessä Hell’s Lake. Rouhean ja korostetun mustan selkärankariffin vajaaälyisen tenhoava toistaminen tuo selkeimmin esiin Ester Polandin ilmeisen mieltymyksen Porin jättiläisiin kuten Circleen tai Pharoh Overlordiin. Toisaalta kappaleen loppupulputus koukkaa leveälahkeisemmilta ajoilta, aina Uriah Heepin irvokkuudesta saakka. Myös selvää keskeisteosta seuraava An Adept onnistuu tavoittamaan kolkon ja demomaisen svengin mielekkyyden jäämättä miesten keskinäiseksi laatuajanvietoksi.

Underwater Forest Colorsilla soi miellyttävän rosoisesti toteutettu kunnianhimo. Parhaillaan Ester Poland aiheuttaa kuulijalle hölmösti kertautuvaa nyökkäilyä ja sisäänsä unohtumista, mutta liian usein yhtye tuntuu päästäneen itsensä kovin helpolla ja jääneen makoilemaan sävellyksellisen ja tulkinnallisen mukavuusalueensa pehmeyksiin.