Julkaistu: 11.06.2003
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo

Poko
Napapiirill� kasvaneiden ja sielt� etel��np�in Tampereen seudulle siirtyneiden Tulenkantajien hiphopin ja funkin seosta leimaa mukavan pohjoisesti hetkitt�in s�r�ht�v�t Hannibal Starkin ja Herra Sopan lyriikat, niskaa liikuttava svengi ja ylip��t��n orkesterisoiton vahva asema. Aiheet nyt tuntuvat olevan osittain sit� niin perinteist� pilvikeskeist� Narcotics Anonymous -pohdintaa Lossikuskilla, itsetehostusta ja populismin py�rittely� Skenejulkkiksella, mutta my�s raskaampia asioita, kuten aineisiin kuollutta toveria muisteleva P�iv�n parhaat sivut. Jotenkin vain tuntuu, ett� miltei yht� hyvin saattaisi toimia ihan vailla noita r�p�ytyksi�kin. Sen verran toimivaa on soitettu anti. Kun r�p�ytykset eiv�t mitenk��n erikoisesti nouse itse musiikkia korkeampaan asemaan vaan svengaavat musiikin siivell�, voidaan puhua pikemminkin funkista kuin hiphopista.
Uutta tasavallan ykk�snaiselle omistetulla yhtyeen kolmannella pitk�soitolla ovat vahvat puhallinosuudet, joista vastaa erityisesti uusi j�sen, trumpetisti UnikJage Niemel�. Voi vain kuvitella, millaiset riehat ennest��n timanttisena liveb�ndin� tunnettu seitsikko saa keikoillaan itsest��n ja yleis�st� irti. My�s levymuodosssa on kyseess� letke� ja eritt�in jorattava tuotos, toki sielt� my�s sit� kantaaottavuutta l�ytyy, vaikka tuo tekstipuoli ei hirve�sti vakuuta. Onneksi soitto paikkaa hiukan yhdentekev�ksi j��v�n r�p�yttelyn. ... Vanha hippi sanoo huh-huh-huh ja koira s�i lossin.



