Tulenkantajat: Hyvää syntymäpäivää rouva presidentti

Poko

Napapiirillä kasvaneiden ja sieltä eteläänpäin Tampereen seudulle siirtyneiden Tulenkantajien hiphopin ja funkin seosta leimaa mukavan pohjoisesti hetkittäin särähtävät Hannibal Starkin ja Herra Sopan lyriikat, niskaa liikuttava svengi ja ylipäätään orkesterisoiton vahva asema. Aiheet nyt tuntuvat olevan osittain sitä niin perinteistä pilvikeskeistä Narcotics Anonymous -pohdintaa Lossikuskilla, itsetehostusta ja populismin pyörittelyä Skenejulkkiksella, mutta myös raskaampia asioita, kuten aineisiin kuollutta toveria muisteleva Päivän parhaat sivut. Jotenkin vain tuntuu, että miltei yhtä hyvin saattaisi toimia ihan vailla noita räpäytyksiäkin. Sen verran toimivaa on soitettu anti. Kun räpäytykset eivät mitenkään erikoisesti nouse itse musiikkia korkeampaan asemaan vaan svengaavat musiikin siivellä, voidaan puhua pikemminkin funkista kuin hiphopista.

Uutta tasavallan ykkösnaiselle omistetulla yhtyeen kolmannella pitkäsoitolla ovat vahvat puhallinosuudet, joista vastaa erityisesti uusi jäsen, trumpetisti UnikJage Niemelä. Voi vain kuvitella, millaiset riehat ennestään timanttisena livebändinä tunnettu seitsikko saa keikoillaan itsestään ja yleisöstä irti. Myös levymuodosssa on kyseessä letkeä ja erittäin jorattava tuotos, toki sieltä myös sitä kantaaottavuutta löytyy, vaikka tuo tekstipuoli ei hirveästi vakuuta. Onneksi soitto paikkaa hiukan yhdentekeväksi jäävän räpäyttelyn. ... Vanha hippi sanoo huh-huh-huh ja koira söi lossin.