Mister Heavenly: Out of Love

Sub Pop

Omilla tekemisillään kannuksensa ansainneiden muusikoiden ryhtyessä kimppaan tavataan ilmiötä kutsua yleensä superbändiksi tai projektiksi. Kumpikaan nimitys ei oikein toimi Mister Heavenlyn tapauksessa, sillä Man Manin Ryan Kattnerin, Islandsin Nicholas Thorburnin ja Modest Mousen Joe Plummerin yhteinen yhtye kuulostaa muulta kuin terapiahauskalta tai äitinbändien jämämateriaalin kaatopaikalta.

Musiikkiaan ”doom wopiksi” kutsuva Mister Heavenly kertoo louhineensa vaikutteita rock ´n´ rollin varhaisvuosilta, muttei onneksi ole täysin sanansa mittainen. Laimean fiftarismin ja kuuskytlukuilun sijaan kuullaan modernia indie-musiikkia, joka on silattu runsaalla kädellä annostellulla tummuudella. Tekorankan genregoottilaisuuden syövereihin ei alennuta, tuomion kellot kalahtelevat sävyisästi taustalla mutta kaiken läpitunkevina. Kyse on öisistä maisemista, joita, kuten kansikuvassa, täplittävät siellä täällä katulamput ja muut pimeyden suhteen epäluonnollisen kirkkaat valonlähteet.

Tummuus ja yöllisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Mister Heavenly olisi tarvittaessa äänekäs tai pirteä. Jo avausraita Bronx Sniper rytisee hempeilevän intron jälkeen käyntiin klenkkaavilla rummuilla ja särösähkärillä, eikä Kattner malta olla huutamatta keuhkojaan pihalle. Avauskappale ei ehkä ole paras esimerkki Mister Heavenlyn maailmasta. I Am a Hologram ja Charlyne edustavat levyn hyvää tasoa, ja flirttailevat modernin retrosti soivalla rockillaan menneiden vuosikymmenten suuntaan, joskaan ei aivan doo wopiin saakka.

Hyviä hetkiä riittää. Harm You yhdistelee kelpoa pop-kertosäettä nostattaviin kummitusurkuihin ja hyvään kitaratwangiin. Diddy Eyes, Your Girl ja Hold My Hand kuulostavat Out of Loven kappaleista kenties eniten 1960-lukuisilta, mutta tarkastelevat aihioitaan mustan valon läpi. Doom Wop, jonka nimi lienee jotain ohjelmanjulistuksen ja silkan vitsin välimaastosta, matelee alle parin minuutin kestonsa ajan ja loppuu sitten kuin seinään. Kappaletta olisi voinut kehitellä vaikka minkälaiseksi pop-juhlaksi, mutta heti perään vuorossa oleva, kieli poskessa sydänverta tihruttavan paatoksellinen Your Girl vie ajatukset pois katuojasta.

Materiaali on tasaisen vahvaa, mutta vielä parempaan lopputulokseen olisi päästy pienellä deleten käytöllä. Jamaikalaisrytminen Reggae Pie on jokseenkin väljä tässä seurassa, eikä sen valeloppu aiheuta, kuten valeloput yleensäkään, kuin skip-nappulan haromista. Tästä kauneusvirheestä huolimatta Out of Love on perushyvä levy, joka voisi varsin hyvin sopia soundtrackiksi alkusyksyn yöajeluihin.