Fruit Bats: Tripper

Sub Pop

Fruit Batsin edellinen levy, The Ruminant Band (2009), kuulosti melkein b�ndilevylt�, mutta uusimmallaan t�m� Eric D. Johnsonin (tiukasti) johtama moderni folk-yhtye on nimenomaan Eric D. Johnsonin (tiukasti) johtama moderni folk-yhtye. Yhtyeen viides pitk�soitto edustaa Fruit Batsin sis��np�ink��ntyneemp�� puolta, mik� tuskin yhtyeen yst�vi� haittaa. Rauhalliset, k�sity�l�ismentaliteetilla ty�stetyt kappaleet muodostavat utuisan ja autereisen kokonaisuuden, jota kuuntelee mielekseen vaikkei levy tajuntaa laajennakaan vaikka astuukin Fruit Batsin kartalla puolittain uusille alueille.

Tripper on muodoltaan melko perinteinen folk-albumi, pienill� mausteilla. Levyn l�hes yksinomaan kasannut Johnson on k�ytt�nyt syntetisaattoreita luoden kalsoja ��nimattoja sinne, miss� olisi voinut olla orgaanista soitantoa ja sammaleista soundia. My�s l�ydetyt ��net, polkuharmoni sek� erilaiset elektroniset piipitykset ja pulputukset v�ritt�v�t kivijalkana olevaa akustista sointia.

Parhaimmillaan Johnson osaa luoda hunajaa, jossa on sek� makeutta ett� sopivasti pist�v�� kirpeytt�. So Long on t�ydellinen sunnuntaiaamun kappale, jonka tunnelmassa on kuitenkin sen kokoinen ripaus h�iritsev�� melankoliaa, ettei aivan jokainen starttaisi pyh�p�iv��ns� t�ll� numerolla. Laulupuoli ei liene sek��n joka iikan heini�. Levyn parhaimmistoon kuuluva kuusiminuttinen The Banishment Song esittelee Johnsonin varsin hienoa, korkealle kurottavaa Jack White meets Daniel Smith -vokalisointia kenties edustavimmin.

Iloluontoisemmilla kappaleilla, Tangie and Rayll� ja You�re Too Weirdill�, kuullaan studiossa py�r�ht�neen taustab�ndin soitantaa. Melkein ilkamoiva Dolly, levyn hilpein kappale, tuntuu melkein eksyneen v��r��n seuraan. Kovin riehakkaaksi Fruit Bats ei useinkaan ryhdy, ja suurin osa ajasta kulutetaan yleens� enemm�n kuin v�hemm�n rauhallisissa merkeiss�.

Johnsonin Fruit Bats ei viidennell��n vie kuulijaa sen korkeampiin sf��reihin, mutta tarjoaa kuitenkin jonkun kymmenen minuutin irtioton �hkyist� ja h�lyist�. En kuitenkaan v�itt�isi Tripperi� taustakuunteluun sopivaksi ihankivaksi peruslevyksi, koska reseptiss� on jotain, jonka alkuper�st� tai tarkoituksesta ei aivan osaa sanoa t�ydell� varmuudella mit��n. Pieni h�iritsevyys kauneudessa on toki t�ss�kin tapauksessa vain hyv�st�.