The Insult That Made A Man Out Of Mac: Act III

Varasto 72

Kotimainen The Insult That Made A Man Out Of Mac ei pidä kiirettä kiekkojensa työstämisessä. Jokainen pitkäsoitto on ilmestynyt omalla vuosikymmenellään ja industrial-orkan toisen albumin julkaisusta on kulunut jo kuusi pitkää vuotta.

Edelliset kaksi levyä heijastelivat kumpikin omaa aikaansa, ja rivejään muokannut ryhmä on ruuvannut soundiaan jälleen uuteen suuntaan. Aiemmin soittoon oman persoonallisen lisänsä tuoneet romuteräsperkussiot ovat historiaa, ja iskuvoimaa luodaan kappaleisiin nyt kahden rumpalin voimin. Ratkaisu on rohkea mutta toimiva, vaikka mielleyhtymät Psalm 69 -albumin aikaiseen Ministryyn ovat entistä selkeämmät. Act III onkin metallisinta ja suorinta musiikkia, jota ryhmä on tähän mennessä julkaissut, mutta näennäisestä suoruudestaan huolimatta biisit lähtevät toden teolla aukeamaan vasta muutaman kuuntelukerran myötä.

Runsaat rummut luovat kappaleille uudenlaisen pohjan, mutta uutukainen on silti säröisen kitaran sekä murretun laulun luotsaama albumi, jonka perussävyt ovat tummanpuhuvia. Matalataajuuksia suosivat kappaleet vyöryvät eteenpäin raskaina, rosoisina ja tuskaisina julistuksina, jotka tuntuvat usein miltei sulautuvan toisiinsa. Kokonaisuudesta ei tällä kertaa nousekaan esiin niitä terävimpiä piikkejä, sillä kyseessä on ennemminkin yksi suuri teos kuin joukko itsenäisiä kappaleita. Yllättäen albumin upeimmat hetket koetaan vasta viime metreillä, kun matkan päättävät White Wall8 ja Ca9e, jotka kestävät yhdessä yli 16 minuuttia, häivyttävät muun maailman ympäriltään ja tuovat rahdun yksiulotteiseen ilmaisuun kaivattuja sävyjä.

Kolmannella kierroksella bändi on löytänyt itsestään jälleen uusia puolia ja Act III vie yhtyeen soundia johdonmukaisesti eteenpäin. Mennyt on mennyttä, mutta omaan korvaan teräksen kilahdukset olisivat sopineet vieläkin, enkä usko että ne olisivat ainakaan heikentäneet kokonaisuutta. Hiljalleen uudistuva The Insult osoittaa uusimmalla kiekollaan, että tulevaisuus voi yhä tuoda tullessaan miltei mitä tahansa – toivottavasti yhtyeen seuraava pitkäsoitto ilmestyy ennen 20-lukua.