Big Talk: Big Talk

Epitaph

Viime vuoden keikkailusta taukoa pitäneen The Killersin jäsenet eivät ole jääneet lomalla toimettomiksi. Vuosi sitten keulakuva Brandon Flowers julkaisi oman tuotoksensa ja nyt rumpali Ronnie Vannucci Jr. seuraa perässä. Laulusta, rummuista, bassosta ja koskettimista vastaavan Vannuccin ja kitaristi Taylor Milnen yhtye ja sen debyyttilevy tottelevat nimeä Big Talk.

Kovin kauaksi Vannucci ei ole emoyhtyeestään päässyt, sillä Big Talkin esikoinen kulkee pitkälti samoilla 1980-lukulaisilla stadionkokoisen rockin raiteilla kuin The Killersin loistava kakkoslevy Sam's Town. Vannuccikin venyttelee paikoin äänijänteitään kuin Flowers konsanaan - tosin sillä erotuksella, että Vannuccin palkeet ovat huomattavasti pienemmät. Erityisesti kehnolla singlebiisillä Getaways ja levyn päättävällä Big Eyella rumpalin äänentuottoelinten rajat käyvät kiusallisen selviksi. Äänenmuodostus tuntuu niin tuskalliselta, että voin lyödä kaksikymppiä vetoa, että livenä Vannuccin laulun kuunteleminen tuntuu työltä.

Kun solistin heikosta äänestä pääsee yli, huomaa, että albumille on sävelletty tukku mukavan kivuttomasti rullaavia rock-kappaleita. Vanhan Weezer-basisti Matt Sharpin vahvistamat Katzenjammer ja Under Water nousevat kärkikastiin, mutta The Next One Living ja Replica eivät jää kauas taakse. Suurin irtiotto on country-blues-rykäisy No Whiskey, joka toimii myös kiitettävästi.

Big Talk on tavallaan hyvin keskinkertainen aikuisrock-yhtye, mutta jokin siinä viehättää. Toivotaan kuitenkin, että The Killersissä lauluvastuu jää yhä Brandon Flowersin hartioille.

Kommenttien keskiarvo:

JariJ kommentoi 11.08.2011:

Pisteet:

Aika lailla samaa mieltä, paitsi mun mielestä Getaways on yks levyn parhaista raidoista! Laulupuoli toki töksähtää vähän siinäkin...