SQUAREtheSINIGANI: Tapahtu

Omakustanne

Tapahtu vie 90 minuutiksi avaruuteen. Enkä viittaa tähtiin ja luotaimiin, vaan avaraan, laajaan, kaartuvaan horisonttiin, painottomuuteen ja kulmattomuuteen. SQUAREtheSINIGANI tuntuu paperilla taipuvan minimalismiin – yhtye koostuu vain Alisa Salosen laulusta ja Vesa Vatasen baritonikitarasta – ollen kuitenkin naimisissa pitkien, leveiden ja syvien äänimattojen kanssa. Ambientia voi pitää duon henkisenä kotina, mutta mukana on myös lamaantunutta shamanismia ja dreampopin höyryjä hengittänyttä haahuilua. StS luo kaikkien relevanttien kokeellisten aktien tapaan sekä maailmansa rajoja että illuusiota silkasta rajattomuudesta. Karanneen oloisen leijan narusta pidellään huolella kiinni.

Formaattina C-kasetti palvelee kaksikon musiikkikäsitystä oivallisesti. Vaikka kumpikin puolisko koostuu neljästä eroteltavissa olevasta kappaleesta, on Tapahtu enemmän jatkuvana virtaava mielentila kuin kahdeksan biisin pitkäsoitto. Stop-näppäintä voi painaa mielivaltaisessa kohdassa ja jatkaa seuraavan kerran in medias res pohtimatta sen enempää mikä vaihe kasetista olikaan menossa. Hahmotettavimmillaan Tapahtu on A-puolen toisella neljänneksellä Vatasen luodessa mustaa bluesjumituskiertoa ja Salosen ujeltaessa hiukan Paavoharjun Jenni Koivistoisen mieleen tuovalla antaumuksella. Maltillisuudesta voi halutessaan vetää yhteyksiä Vatasen tunnetumpaan kokoonpanoon Mr. Peter Haydeniin, mutta StS:n viehätys rakentuu nimenomaan zen-henkiselle sävelkudonnolle. Täytyykin ihmetellä kuinka upeasti jyrähteleviä ja aaltoilevia efektejä Vatanen kitarastaan saa uutettua.

Angelo Badalamentin maalailut tulevat monessa kohden väistämättä mieleen, vahvimmin B-puolen avaavassa kappaleessa File 1216 ”Roadhouse”, joka nimelläänkin viittaa Twin Peaksin suuntaan. Eteerisen kauneuden vastinparina tuntuu kulkevan roppakaupalla uhkaavuutta ja muotoaan hakevaa alataajuusmurahtelua. Ohuimmillaankin SQUAREtheSINIGANI kykenee olemaan kadottamatta punaista lankaansa, tilan tutkimisen jännitteisyyttä.

Viehättävintä duon debyytissä on sen tapa antaa kuulijalleen mahdollisuuksia sukeltaa siihen niin syvälle kuin itse kukin haluaa. Raukeus ja väljyys luovat liikkumavaraa, mutta monista ambient-lajitovereistaan poiketen kokonaisuus ei hajoa äänipölyksi heti yleisön huomion hiukan herpaannuttua. SQUAREtheSINIGANI soittaa innostavaa taustamusiikkia, johon sopii myös keskittyä.