The Spytones: Dead Note Theory

Arctic Noir

Tiettyyn perustaan pohjautuvassa genremusiikissa, olipa se sitten tangoa, punkkia, heviä tai rautalankaa, on vaikeaa luoda omaleimaista ilmettä jos samalla haluaa pitää kiinni juuristaan. Vielä hankalampaa erottautuminen on instrumentaalisessa musiikissa, kun ei ole edes sitä aina erityistä lauluääntä tuomassa persoonaa. Kouvolalainen The Spytones kumartaa kyllä pohjimmiltaan rautalanka-surffille ja sellaisille kotimaisille tienraivaajille kuin Laika & The Cosmonauts ja Hypnomen, mutta osaa ammentaa soittoonsa myös garage-sävyjä The Mutantsien hengessä ja kaikkein yllättävimpänä (mutta toimivana) elementtinä samankaltaista kaihokaarista elokuvallista maalauksellisuutta mitä esimerkiksi Magyar Posse edustaa. Näihin bändeihin yhtye kertoo saatteessaan tuntevansa sukulaisuutta ja toden sanoja ovat. Sellaiset laatusanat kuin "film-noir-instru" ja se kerran mainittu "garage" löytyvät myös saatteesta ja pitävät nekin kutinsa. Tummaa sävykkyyttä piisaa ja välillä hölkätään autotallihiellä. Juuret pidetään maassa mutta pinnalle kasvaa jotain omaa. Oikein.

Vaikka levyn viidentoista kappaleen joukkoon mahtuu paljon omaleimaista toimintaa, silti se että tällainen yhtye versioi John Barryn Vendetan tai vallankin Henry Mancinin Arabesquen, ei kauheasti yllätä. Toki ne tunnelmapohjiltaan osuvat oivallisesti yhtyeen tummaan elokuvallisuuteen. Vähiten yllättävää on Morriconen Huuliharppukostajan teeman hyödyntäminen, mutta onneksi yhtye käyttää sitä vain mausteena eikä itse asiana.

Levy alkaa mukavan kipakasti - nimibiisin garage-noir-rautalanka-surffi onnistuu hienosti yhdistämään hallitusti horjuvan kaiun tiukkaan laukkaan. Only Time Will Kill Youn tummaleimainen maalaus on ehkä jossain määrin perinteisempää rautalankailua, mutta nelikko vahvistuksineen osaa rakentaa kokonaisuuden hienosti. Vaikka jousikuviot ja taustaltaan uhkaavasti väreilevä soitanto kulkeekin melko lähellä porilaisten unkari-viinien ystävien tallaamia polkuja, niin siinä ei sinänsä ole mitään vikaa. Hyvä vain jos joku muukin osaa yhtä taitavasti maalata vastaavia kuvia.

Gulakin kaikuisa surf-svengi on sitten ehkä sitä tämän levyn perinteisintä rautalankailua, mikä ei muuta sitä tosiasiaa että Spytones osaa kaikista valitsemistaan sävyistään luoda vetäviä sävellyksellisiä tarinoita. Kameran sulkijaäänellä alkava, nykivästi huohottava Le Saboteur onnistuu erinomaisesti luomaan hakkaavan jännityksen, sortumatta sen kummempaan keulimiseen tai kliimaksiin. Vendettan muoviset mausteet ovat mukava lisä. Sicilian Weddingin kaihoisan tumma valssinpyörre onnistuu vangitseman karun kauneuden mikä ajatustasolla sopii hyvin sisilialaiseen maisemaan. Astropolis IV lähtee toki avaruuteen mutta ei millään spacerockin komeettoja takaa-ajavalla paahdolla vaan hyvin hienovaraisella öisellä kaarella. Samanlaista rauhan tunnetta tarjoilee myös vibrafonilla kuulaileva 4th Dimension.

Kun funkisti potkivan Black Shampoon kohdalla on jälleen tekijätiedoissa Heikki Elorannan rinnalla Janne Tokko, alkaa miettimään onko Tokon biiseissä enemmän vauhti päällä siinä missä Eloranta maalaa tunnelmia? Elorannan käsialaa olevista kahdesta seuraavasta teoksesta Mr. Meeks Diary toki laukkaa mutta hallitun kaikuisasti ja Tokyo Expressin mainio japanilainen mauste sulautetaan kaavaan enemmän unenomaisesti kuin takaa-ajoleffana... Arabialaisen fiilistelyn jälkeen soiva Tokon Dominica 67 rikkoo pari biisiä aiemmin nousseen ajatuskudelman, ollen edellisiäkin junnaavampi ja tunnelmaväreilyyn pysähtyvä tummajainen. Elorannan Persona Non Grata taas lähestyy laukkaa, mutta vaaniskelee lopulta jossain siellä hyvienpahojenjarumien tunnelmien öisemmällä laidalla, päästämättä sitä viimeistä vaihdetta irti ja taipumatta irvistykseen. Broken Arrow maalaa tarinakokonaisuuden loppuun ajattoman päätöksen, joka kelpaisi vaikka siihen Huuliharppukostajaan.

Vaivattomuus on yks Dead Note Theoryn kuuntelemisen avainasioita. Vaikka sävyt ovat paikoin kylmiä, on toiminnassa sen verran hallittu kaunis melodisuus koko ajan mukana ettei kokonaisuus kangistu. Ja juoksevammat pätkät tuovat juuri sopivasti popcornia pakettiin.