Emesis: Univelka

Ähky

Nimi Emesis on uusi, mutta sen takaa löytyy kaksi tuttua nimeä, räppäri Emeto ja tuottaja Katu-Mikko. Yhteistyötä duo teki pari vuotta sitten Aistin ja Emeton Exitus-levyllä, ja nyt jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Tiivis ja yhtenäinen mutta pidemmän päälle turruttava Univelka on dubstep-rytmeihin verhottu teema-albumi nykyajan tummemmista puolista.

”Annetaan kaikki sille, kyl se jaksaa” on Univelan ydinajatus. Tuttua kauraa useammaltakin kotimaiselta hiphop-levyltä: kelkasta tipahtaa liian helposti, päihteet vievät mennessään eikä syrjäytyneisyyden ja psyykkisten ongelmien suosta sinne jouduttuaan kovin helposti nousta. Rankka ja tärkeä aihe, mutta levyllinen rypemistä vailla sen kummempia valonpilkahduksia alkaa ahdistamaan ennemmin tai myöhemmin.

Univelka uhkuu tummanpuhuvaa tunnelmaa, joka manailee pilviä aurinkoisellekin taivaalle. Katu-Mikon virittämät bassotaajuudet ovat enemmän tuntoaistilla aistittavissa kuin kuultavissa, eikä tuotannollisesti yhdentekeviä raitoja ole eksynyt mukaan. Plokkailtavia yksityiskohtia löytyy biitistä kuin biitistä. Epäkesko moderni rytmiikka on osuva soundtrack urbaanille paranoialle, ja taustalla vaeltavat ujellukset ovat parhaimmillaan aavemaisia. Tunnelma säilyy tummana ja lohduttomana alusta loppuun.

Turhan tiivistä pötköä olisi voinut monipuolistaa. Kuusitoista samantyylistä kappaletta on yksinkertaisesti liikaa. Vierailijoista Raipati ja Laineen Kasperi onnistuvat parhaiten, vaikka edellämainittu uhkaakin feattinsa alussa kompastua turhan nopeisiin tavuihin. Mikkivastuun jakaminen on positiivista, sillä Emeton intensiivinen mutta yksipuolinen ulosanti käy pidemmän päälle puuduttavaksi. Parhailla raidoilla – esimerkiksi Davon ryydittämällä Huopaa perkele soua saatanalla – Emeton ja Katu-Mikon resepti toimii laittamattomasti.