Poko

Rautakellon debyyttilevy, jolle on annettu tylysti nimeksi vain 1., alkaa lupaavasti. Teko Ja Tarkoitus lähtee käyntiin rumpujen tukemalla kitaralla johtaen komean kokoiseen äänimaisemaan jossa säkeistöt lauletaan hiljaa ja kertosäkeissä revitetään kunnolla. Soundeista ja lyriikoista tulee voimakkaasti mieleen Verenpisara ja CMX. Seuraavana soiva nimikkokappale Rautakello alkaa myös kitaralla joka johtaa hiljaa laulettuun säkeistöön ja kertosäkeistössä revitetään kunnolla. Soundeista ja lyriikoista tulee voimakkaasti mieleen Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus… Ja kas, tässä se ongelma onkin, sillä miltei koko levyä vaivaa tuo sama kiusallisen voimakas tuttuuden tunne ja helppoihin ratkaisuihin tyytyminen.

Sanoitukset ovat pääosin lohduttoman ylisynkkiä, kääntyen jo itseään vastaan. Eihän synkkyydessä mitään vikaa ole, mutta ilman minkäänlaista valoa ei ole varjoakaan. Soitanto on miltei kautta linjan kumman laahaavaa, ponnetonta ja laiskan tuntuista, aivan kuin näin murheellista musiikkia ei voisi soittaa kuin toinen jalka haudassa.

Tämä kaikki on hyvin valitettavaa, sillä tällä levyllä on myös omat vahvat hetkensä, jotka antavat toivoa bändin tulevaisuutta ajatellen. Jo mainittu aloituskappale sekä hulluudesta ovelasti kertova Sidottu (vaikka kovasti Verenpisaraa muistuttaakin) ovat levyn kirkkaita hetkiä. Myös Muutama Ilkeä Mies ja levyn päättävä Rankempi Rakkaus sisältävät hyviä ideoita, tosin nämäkin kappaleet kaatuvat osittain viimeistelemättömiin lyriikoihin. Kyse ei taaskaan ole siitä mistä lauletaan, sillä etenkin ensimainitun idea on aivan loistava, mutta se toteutus…

Rautakello olisi saattanut saada tästä materiaalista kasaan tiukan EP:n verran hyvää Suomi-metallia, mutta nyt tuloksena on vain jokunen kelpo kappale sekä paljon keskinkertaisuuksiin haaskattuja ideoita. Bändi on itse säveltänyt, sovittanut ja yhtä lukuunottamatta myös sanoittanut kaikki kappaleet, samoin tuotanto on ollut yhtyeen itsensä vastuulla – ehkä vastuuta olisi kannattanut jakaa myös jollekulle ulkopuoliselle. Tämä levy meni näin, ehkäpä ensi kerralla palat loksahtavat studiossa paremmin paikoilleen, sillä selvää potentiaalia yhtyeessä kyllä riittää.