Medeia: Abandon All

Spinefarm

Tamperelainen Medeia nostatti kahdella aiemmalla levyllään kosolti kasvavaa mielenkiintoa omalaatuista reseptiään kohtaan ja ”maailmanlopun trilogian” päättävä Abandon All on ehtinyt jo keräämään nipun ylistäviä arvioita. Tovin ajan ehdin ihmetellä mikä tässä vieläkään on ihan niin erikoista, kunnes Ilosaaressa nähdyn keikan avustuksella kokonaisuus aukesi kaikessa julmuudessaan, esittäen kysymyksen: mistä ihan niin aloitettaisiin?

We All Fail avaa rytinällä ja lyö biisin edetessä monta uutta ässää pöytään, kuten kunnon aloitusraidan pitääkin. Kiemuroita ja suoria viivoja keskenään ujuttavat riffit paljastavat itsestään kuuntelukertojen edetessä uusia vivahteita, bändin soundissa on uutta syvyyttä ja kollega Jarmo Panulan Cult-levyltä (2008) kinuamat koskettimet ovat nekin saaneet enemmän alaa itselleen. Energiaa tuntuu pursuilevan joka paikasta eikä vähiten kappaleen nimeä karjuvan mullikuoron toimesta.

Suffocation Diuturnal on levyn suoraviivaisinta antia ja on niinikään esimerkillinen osoitus Medeiasta tyypillisimmillään. Biisistä löytyy niin Emperorin kuin modernimman deathinkin suuntaan vilkuilevia sävyjä, pirullisen monipuolinen kattaus pieniä, mutta kovin antoisia koukkuja eri laulutyyleistä rumpukomppeihin ja riffimerien syvyyksiin, joiden ympärille arvaamaton rakenne nivoutuu. Lisäksi biisi tarjoilee yhden levyn kauneimmista hetkistä, korvia hivelevän puhtoisen luikautuksen kuorolaulantaa, jota seuraa tyly isku suoraan leukaluuhun. Näin asiat toimivat Medeian kuvaamassa maailmassa.

Abandon Allin jokaisesta biisistä löytyisi aihetta kirjoittaa kokonaisen kappaleen verran haltioitunutta kuvailua, mutta sen tärkein ansio on eheä, vaihteleva, monipuolinen ja juuri tarpeeksi hankala kokonaisuus, jota tekee mieli kuunnella jatkuvasti jo senkin takia, että näin kiinnostavaa jälkeä luovia moderneja metalliakteja ei vain satu kuuloetäisyyden päähän kovin usein. Jos päätöskappale Centurionsin myötä loppuu yksi trilogia ja seuraavaksi koittaa uusi aika, tuntuu tulevaisuus kerrankin pelkästään pelottavan sijasta pelottavan kiinnostavalta.