Suzanne Vega: Close-Up Vol. 3 – States of Being

Cooking Vinyl

Sopimusehdot täyttävää kierrätystä? Luovuuden ehtymistä? Taiteellisesti kunnianhimoista uudelleenlukua? Tämän maailman laulaja-lauluntekijättärien ehdottomaan aateliin 1980-luvulta lähtien kuuluneen Suzanne Vegan jo kolmanteen osaansa edennyt Close-Up-sarja herättelee formaattinsa puolesta epäluuloa. Rakkaus- ja paikkasidonnaisia lauluja sisältäneiden Vol. 1:n ja Vol 2:n tapaan States of Being rakentuu vanhasta materiaalista tehdyille uudisversioille. Erot originaaleihin ovat pienehköjä ja Vegan ulosanti ajattoman viileää. Onkin syytä pohtia kelle tällaista kokoelman ja faniorientoituneen versioinnin välimaastoon sijoittuvaa julkaisusarjaa suunnataan. Vegaan tutustumattoman tulisi ennemmin tai myöhemmin kääntyä Solitude Standingin (1987) ja Days of Open Handin (1990) puoleen kun fanaatikko taas saattaisi kaivata jotain erityisempää, harvinaisempaa ja ennenkuulumattomampaa.

Puhtaasti sisällöllisessä tarkastelussa States of Being ei jätä sijaa valituksille. Mukaan on tällä kertaa valikoitu Vegan ”mielenterveyslauluiksi” nimittämiä kappaleita, joita yhdistää intiimin ja usein vereslihaisen itsetutkiskelun eetos. Päivitysformaatin ja henkilökohtaisuuden asettamista totunnaisvaatimuksista huolimatta albumilla ei ainoastaan pelkistetä. Vain rytmisoittimista ja Vegan 90-lukuun kuuluneista elektro-vivahteista on luovuttu. Akustisen peruskallion ohella kuullaan myös tumman dramaattisia jousisovituksia sekä elegantein säröin ja kaiuin pelaavia sähkökitaroita. Esimerkiksi kohtalokkuuskertoimiaan lisännyt My Favourite Plum muistuttaa jo Anna Calvia, jonka voi helposti kuvitella ottaneen vaikutteita äitinsä ikäiseltä Vegalta.

Undertow, Blood Makes Noise, Straight Lines – pysäyttäviä, kauniita ja piikikkään runollisia kappaleita olemistilavalikoima tarjoaa liukuhihnalta. On myös ilahduttavaa kuulla kuinka hienosääteisen tyylikkäästi Vegan ääni on ikääntynyt ja kuinka moitteettomassa harmoniassa albumin sovitusmaailma on suhteessa maestroonsa. States of Beingin menneisyydenhallinnalle upean vastapainonsa antaa finaaliksi säästetty Instant of the Hour After, upouusi kappale Vegan ja Duncan Sheikin hiljattaisesta teatteriprojektista. Alkoholistipariskunnan pikkutunteja värisyttävästi kuvaava musta balladi kiilaa samalle viivalle klassikoiden kanssa, ohikin.

Jospa retrospektiivisyys olisi kolmen Close-Upin myötä tässä ja saisimme seuraavaksi kuulla pitkäsoitollisen uutta materiaalia ilmeisen hienossa vireessä olevalta Suzanne Vegalta.