Astrid Williamson: Pulse

One Little Indian

Skottilaisessa Goya Dressissä 1990-luvun puolivälissä vaikuttanut Astrid Williamson on tehnyt yhtyeen hajoamisen jälkeen mallikelpoista soolouraa. Plakkarissa on viisi soololevyä sekä Stephen Eicherin kanssa tehty Louanges (1999) ja Electronic-projektin puitteissa pusattu Twisted Tenderness (2000), jolla Williamson lauloi taustoja. Pulse, Williamsonin viides, ei osoita artistin tähden hiipumista. Tuoreimmalta levyltä henkivät hai'ut viittaavat päinvastaiseen.

Pulse on utuinen, klenkkaava ja ajoittain jopa kylmä levy. Sävellysten osalta se hehkuu lämpöäkin – esimerkiksi Pour voisi toimia soul-tyyppisenä paisuttelusovituksena kokonaisen teltallisen laulattajana – mutta ilmiasu on viileä. Kilkuttavat perkussiot, rantaa huuhtovien aaltojen lailla soivat koskettimet ja Williamsonin kuiskaileva ääni luovat kuvaa jostain toismaailmallisesta paikasta, missä värisävyt murtuvat ja missä auringonvalo ei valaise eikä etenkään lämmitä. Voitaisiin olla esimerkiksi vedenpinnan alla, mihin levyn kansikuva ja kappale Underwater suoraan viittaavatkin.

Monet Pulsen kappaleet tuovat mieleen muistumia muista artisteista. Cherryn kuulaat laulumelodiat osoittavat Mezzanine-aikojen Massive Attackin suuntaan, ja käsityöläismäisellä tarkkuudella sorvattu pop-aihio Miracle on kuin hieman kuin jokin kuvitteellinen Cariboun ja Low´n yhteistyö. Paperbacks puolestaan voisi olla Frida Hyvösen repertuaarista (Williamson tosin vaikuttaa monin verroin Hyvöstä lämpimämmältä ihmiseltä).

Edellämainitut seikat kertonevat kuitenkin enemmän kuulijasta. Williamson pärjää omillaan, ja Pulse on siitä oivallinen näyttö. Kymmenen kappaletta sisältävä albumi on miellyttävän kompakti ja koherentti kokonaisuus, jonka sävellykselliset, sovitukselliset ja tuotannolliset seikat ovat kunnossa.