Shabazz Palaces: Black Up

Sub Pop

Sub Pop tunnetaan Soundgardenin ja Mudhoneyn kaltaisten rockyhtyeiden alkuperäisenä julkaisijana. Sittemin seattlelaisyhtiö on julkaissut levyjä laajasti indien ja vaihtoehtoisen rockin sekä popin saralla, noise rockista folkiin ja emosta countryyn. Sub Popin avulla ja kautta on julkaistu toistatuhatta levyä, mutta ei koskaan mitään Black Upin kaltaista.

Shabazz Palaces on aiemmin Digable Planets -ryhmässä vaikuttaneen Palaceer Lazaron – tunnetaan myös nimellä Ishmael Butler – uusin projekti. Parin vuoden ikäinen ja pari pienjulkaisua tehnyt ryhmä tekee hahmottavaa, tilaa luovaa hip hopia. Black Up ei helposti asetu jenkki-hopin perinteiselle itä-länsi-akselille. Materiaali on kokeellista ja vapaata niin kuin esim. cLOUDDEADin.

Shabazz Palaces onkin ehkä läheisintä sukua juuri Anticonin abstraktin hip hopin tekijöille (muillekin kuin cLOUDDEADille), määrittelyjä kaikuvaan tyhjyyteen pakenevaa äänitaidetta. Tai ehkä sukulaisuus sittenkin on Flying Lotusin, tuoreita elektronisia soundeja älyköille. Tai jonkun kokeellisen musiikkinsa psykedeeliseksi rakentaneen ryhmän.

Ehkä. Black Upia kuunnellessa tuttuuden tunne on jatkuvasti läsnä, vaikka ennemmin löisi rahansa ennenkuulemattoman puolesta. Varsinkin soundillisesti liikutaan alueella, jonka päälle ei saa sormeaan. Lähestymistapoja, joita ei osannut ajatella, todellisuudeksi pelkistettyjä epätodellisuuksia.

Black Up on jäsentyneempi, ilmavampi ja valmiimpi kuin sitä edeltävät EP:t Shabazz Palace ja Of Light (molemmat 2009). Se löntystelee kuin löysähtänyt reppuselkäinen, hyväilee, läpsii ja näykkii samppanjadrinkkiä janoonsa.

Räppääjänä Palaceer Lazaro muistuttaa paljon Why?:n vastaavia. Hän kuulostaa silmälasipäiseltä elokuvaharrastajalta, pojalta joka sopisi paremmin villatakkiin, laiskasti narisevaan popyhtyeeseen. Luo kontrastia ja on mukavan maanläheistä vastapainoa musiikin lennolle.

Minimalistisia taustoja, levähtäneitä bassoja, kuplia. Kallistus funkiin, toineen downbeatiin. Teeskentelyä, dubstepia. Hienostuneita rytmejä, poikki-----.

Hienoa musiikkia, niin kuin Nirvanan musiikki oli hienoa. Perinteistä, mutta jotenkin ennenkuulematonta.