Toothpaste: Mitä jos maailma tuhoutuu?

Omakustanne

Toothpaste tarkoittaa Desibeli.netin virallisen määritelmän mukaan ”pienieleistä, heleää ja akustisvoittoista poppia, jota soitetaan näteille tytöille”. Kuvaus on prikulleen oikea, mutta kuvaa tästä tamperelaisyhtyeestä laventaakseen voisi edelläolevaan ympätä lisämääreet ”leikkisä ja kekseliäs” sekä ”joskus jännällä tavalla ärsyttävää”. Kahdeksan biisin Mitä jos maailma tuhoutuu? -levyllä kaikki tämä tulee hyvin ilmi.

Musiikillisesti Toothpaste on melodinen, herkkä ja satunnaisesti rytmikäs. Menevämpää osastoa edustavat pomputtava avausraita Afrikka sekä takapotkuiset Kun ajetaan asuntoautolla ja Humanisti ja fitnesstyttö. Rauhallisempia ovat akustinen näppäily Kupla, kyselevä nimikappale Mitä jos maailma tuhoutuu? sekä levyn pienieleisen hartaasti päättävä Saari. Vähintään muutamasta, enintään noin kymmenestä soittajasta muodostuva yhtye soittaa herkästi ja taitavasti. Kokonaisuus on mainiosti tasapainossa. Laulajan (Kimmo Kortelainen?) ääni tosin on osastoa ”saattaa alkaa nikotuttamaan”, mutta siedätyshoito auttaa.

Toothpaste on aiemmin laulanut englanniksi (ainakin EP:llä Oh Boy, This Orange Juice Tastes Awfully Weird). Tällä julkaisulla kielenä on suomi. Sanoituksilla on Toothpasten musiikissa suuri rooli, ja tekstit ovat yhtyeellä hyvissä kantimissa. Laulujen tarinat ammentavat kaikille tutusta arkipäivästä. Tenhoa lisäävät ei-niin-arkipäiväiset sata tanssivaa Elvistä, asuntoautonostokommellukset, Afrikan-matkat ja muut erikoisuudet. Unelmoiminen tai unelmien eläminen on tavallisesta elämästä nousevien huomioiden lailla keskiössä.

Lipsahduksiakin löytyy. Vaikka lähes tilanteessa kuin tilanteessa, ainakin taiteen suhteen, kannatankin epäsovinnaisuutta, riekkumista ja rajojen rikkomista, nimikappaleen ”vittu” tuntuu pelkästään sopimattomalta tyylirikolta. Toothpaste saattaa olla rosoisempi yhtye, kuin mitä sen ilmiasu antaa ymmärtää, mutta v-sanan hokeminen ei suomalaisen pop-musiikin yhteydessä toimi kuin äkkiväärällä (anteeksi kirosana!) mutta muuten kiltillä Martikaisella tai näennäisen epävakaisella Ristolla.

Toothpasten sopivan mittainen levy sopii hyvin kesän tunnelmiin, jotka voivat vaihdella aurinkoisesta euforiasta hallaan. Lopuksi on suorastaan pakko antaa viimeinen sana itse yhtyeelle, joka kiteyttää kansissa elon kulun (ja oman luonteensa) pistämättömän nasevasti: ”Kaikki tiivistyy siihen, että on joku, jota pitää kädestä”. Amen.