Grinspoon: Six To Midnight

DR2

Grinspoon on suosittu yhtye kotimaassaan Australiassa. Se on myynyt satojatuhansia levyj� ja ollut lukuisia kertoja ehdolla ARIA:n (paikallinen levyteollisuuden etuj�rjest�) vuosittaisessa palkintogaalassa, milloin miss�kin kategoriassa. Yksi voittokin on tullut: Thrills, Kills & Sunday Pills valittiin vuoden 2005 rock-albumiksi.

Six To Midnight on vuonna 1995 perustetun nelikon kuudes albumi. Kaksi vuotta sitten Australiassa ilmestynyt levy on yhtyeen ensimm�inen julkaisu Euroopassa. Down under -menestyksen potentiaalia halutaan ilmeisesti kokeilla my�s vanhalla mantereella. Yritys ei tyss�� ainakaan muodottomuuteen.

Jos jotain, Grinspoon on sis�ist�nyt ajatuksen formaatista tehokkaasti. Sen lis�ksi ett� levyn biisit ovat samanmittaisia � kolme ensimm�ist� tismalleen (3:07) ja loputkin yht� lukuunottamatta (4:06) v�lill� 3:21-3:43 � ne ovat kuin yhdest� puusta veistettyj�.

Grinspoonin kitararockissa kuuluu 90-lukulaisen vaihtoehtorockin ja grungen perint�. Post-grungeksi tyylilajiteltu yhtye on esimerkillinen: se haluaa olla rockisti katu-uskottava, mutta tehd� kaupallista musiikkia. Paraatia johtaa soundi, jonka keskell� on suurena kaikuvat rummut. Kaikki ��net on puristettu yhteen putkeen, j�lki on mukavan siloiteltu ja henget�n biisist� riippumatta.

Levyn varsinainen ongelma ei kuitenkaan ole masteroinnissa vaan kappalemateriaalissa. Albumin k�ynnist�v� trio tarjoaa likaisehkoa kapakkarockia (pojat), melodista melankoliarockia (tyt�t) sek� akustisella silattua radiorockia (kuluttajat). Six To Midnightilla kuullaan my�s metallisempaa ilmaisua, urkuvetoista perusrockia ja riffinhiplailua. Puikoissa on autopilotti, kaikenlaiset riskit kierret��n kaukaa.

Eiv�t biisit huonoja ole, mutta p��osin mielikuvituksettomia. Eri tyylej� ja yht� soundia esitell��n kuin n�ytteeksi osaamisesta, mutta mit��n persoonallista Grinspoon ei tarjoa. Ei biisillisesti, ei soitannollisesti, ei sovituksellisesri. T�m� voi olla menestyksen salaisuus, itse� l�hinn� naurattaa kuinka n�inkin pitk�lle urallaan p��ssyt yhtye haluaa kuulostaa n�in laskelmoidulta ja mit��nsanomattomalta.