Grinspoon: Six To Midnight

DR2

Grinspoon on suosittu yhtye kotimaassaan Australiassa. Se on myynyt satojatuhansia levyjä ja ollut lukuisia kertoja ehdolla ARIA:n (paikallinen levyteollisuuden etujärjestö) vuosittaisessa palkintogaalassa, milloin missäkin kategoriassa. Yksi voittokin on tullut: Thrills, Kills & Sunday Pills valittiin vuoden 2005 rock-albumiksi.

Six To Midnight on vuonna 1995 perustetun nelikon kuudes albumi. Kaksi vuotta sitten Australiassa ilmestynyt levy on yhtyeen ensimmäinen julkaisu Euroopassa. Down under -menestyksen potentiaalia halutaan ilmeisesti kokeilla myös vanhalla mantereella. Yritys ei tyssää ainakaan muodottomuuteen.

Jos jotain, Grinspoon on sisäistänyt ajatuksen formaatista tehokkaasti. Sen lisäksi että levyn biisit ovat samanmittaisia – kolme ensimmäistä tismalleen (3:07) ja loputkin yhtä lukuunottamatta (4:06) välillä 3:21-3:43 – ne ovat kuin yhdestä puusta veistettyjä.

Grinspoonin kitararockissa kuuluu 90-lukulaisen vaihtoehtorockin ja grungen perintö. Post-grungeksi tyylilajiteltu yhtye on esimerkillinen: se haluaa olla rockisti katu-uskottava, mutta tehdä kaupallista musiikkia. Paraatia johtaa soundi, jonka keskellä on suurena kaikuvat rummut. Kaikki äänet on puristettu yhteen putkeen, jälki on mukavan siloiteltu ja hengetön biisistä riippumatta.

Levyn varsinainen ongelma ei kuitenkaan ole masteroinnissa vaan kappalemateriaalissa. Albumin käynnistävä trio tarjoaa likaisehkoa kapakkarockia (pojat), melodista melankoliarockia (tytöt) sekä akustisella silattua radiorockia (kuluttajat). Six To Midnightilla kuullaan myös metallisempaa ilmaisua, urkuvetoista perusrockia ja riffinhiplailua. Puikoissa on autopilotti, kaikenlaiset riskit kierretään kaukaa.

Eivät biisit huonoja ole, mutta pääosin mielikuvituksettomia. Eri tyylejä ja yhtä soundia esitellään kuin näytteeksi osaamisesta, mutta mitään persoonallista Grinspoon ei tarjoa. Ei biisillisesti, ei soitannollisesti, ei sovituksellisesri. Tämä voi olla menestyksen salaisuus, itseä lähinnä naurattaa kuinka näinkin pitkälle urallaan päässyt yhtye haluaa kuulostaa näin laskelmoidulta ja mitäänsanomattomalta.