Yacht: Shangri-La

DFA

Talking Headsinsa tarkoin kuunnellut YACHT jatkaa meuhkaamistaan tanssittavan indiepopin ja levottomasti sinkoilevan elektroräiskeen parissa. Multi-instrumentalisti/mediataiteilija Jona Bechtoltin lähes vuosikymmen sitten perustama yhtye on nykyään virallisesti duo. Futuristista unelmayhteiskuntaa tarkasteleva Shangri-La on uuden aallon vaikutteilla herkuttelevan yhdysvaltalaisryhmän viides pitkäsoitto. Science fiction -teema kuuluu paitsi teksteissä ja levyn monipuolisessa äänitehosteissa myös biisien nimissä kuten Beam Me Up ja Dystopia.

Sopivasti keskikesällä julkaistun albumin avaa hyperenerginen Utopia, joka omaa kaikki loisteliaan indiediskohitin elkeet. Terävää indiediskobiittiä viljellään laajalti koko levyn halki, välillä tosin heikommalla menestyksellä. Albumin kiinnostavimpiin biiseihin lukeutuu tarttuvalla bassokululla siunattu Paradise Engineering ja krautrockin puolelle kumartava hypnoottisen junnaava Tripped and Fell In Love. Lempeä päätösraita Shangri-La jättää kuulijalle hyväntuulisen olon: ”If I can't go to heaven let me go to LA”.

Yachtin hörhöpop on paikoin kovinkin viehättävää, mutta pahimmillaan keskinkertaista. Valloittavan alun jälkeen Shangri-La alkaa saada valitettavan itseääntoistavia piirteitä. Erityisesti vokaaliosuudet muuttuvat kappale kappaleelta rasittavammaksi. Indiekitaroinnin ja leikittelevien konepopsoundien yhdistelmään turtuu nopeasti, varsinkin kun kyse ei ole omaperäisimmästä mahdollisesta soundikombinaatiosta. Yhtyeen tehokeinosta, kevytmielisyydestä, tulee albumimitassa ärsyttävää.