Hertta Lussu Ässä: Hertta Lussu Ässä

De Stijl

Näin Hertta Lussu Ässän livenä syksyllä 2008 heidän lämmitellessä Rings-nimistä yhdysvaltalaisyhtyettä Helsingissä. Ilta oli odotetun nurinkurinen: suomalaiskolmikko oli vertaansa vailla, vaikka osasyy olikin atlantintakaisten lepsuudessa. En ollut tuolloin Hertta Lussu Ässää missään vielä kuullut. Odotuksia loi yksinomaan se, että kolmikko koostui Lau Nausta, Kuupuusta ja Islajasta.

Jo tämän pitäisi kertoa, mistä Hertta Lussu Ässässä on musiikillisesti kyse. Englanniksi se on gnomic no-fi plunk, wheeze, rattle and moan, eikä se kai sen tyhjentävämmäksi suomeksi selittelemällä muutu. Vapautunutta ja pakotonta äänitaidetta, joka kaoottisuuden sijaan kuvaa harmonisesti. Kilistelyä ja kolistelua, toki, mutta myös hersyvää iloa ja lämmintä yhdessäoloa.

Aavemainen aloitus Elämännesteiden sekoittuminen / Cocktail of Life Fluids on tietysti päällisesti kaukana lämmöstä, mutta sen psykedeelisessä suhinassa on samaa lempeää kosketusta kuin esim. Paavoharjun vastaavassa. Ilahduttavaa on neljän raidan yksinkertainen helppous. Yön tullen sähköinen spanieli sekoaa / Electric Spaniel - Wild Nights vie kolmikon hajoavaan kahvihetkeen ja tarjoaa lohtua; Mehukkaat luut / Juicy Bones sukeltaa pianon ja herhiläisten välistä raukeaan vapauteen.

Kolmen kokeneen varmuus kuuluu parhaiten päätösraidalla Uhrileipäpöytä katoaa / The Shewbread Vanishes. Vähän reilun puolituntisen levyn päättävä kymmenminuuttinen on moneen suuntaan pyrkivä teos, jolla kunnianhimo, minimalismi ja etäisyyteen haihtuvat äänet ovat löytäneet yhteisen mitan.

Eponyymi albumi on virallisesti kolmikon esikoinen, vaikka menneestä muutamia julkaisuja löytyykin. Nämä kolme keskeistä vaikuttajaa suomalaisessa undergroundissa ovat julkaisseet hienoja levyjä myös omineen. Hertta Lussu Ässä toiminee hienosti trion soolotöiden arvostajille, muille sanottakoon että kokonaisuus tuntuu läheisemmältä ja lempeämmältä kuin ennakkoon olettaisi.