Metallica: St. Anger

Vertigo

Metallica meni tekemään jotain mihin monikaan ei enää jaksanut uskoa: uuden loistavan levyn! Olen kuunnellut tätä alkuun hitaasti auennutta kiekkoa yhä uudelleen ja uudelleen, eikä se enää tunnu kuin paranevan. St. Anger on hieman uudistunein ja erilaisin konstein tehtyä rehellistä kunnon metallia.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy levyn äänimaisemaan, sillä suttuiset ja raa’at soundit ovat jotain mitä Metallicalta ei ole totuttu aikoihin kuulemaan. Rummut kuulostavat ajoittain siltä kuin niitä soitettaisiin autotallissa, ja kitarat paikoin ensimmäisellä otolla äänitetyiltä, kitarasooloja kuullaan äärimmäisen niukalti. Basso on yllättävän piilossa koko levyn ajan, basistinahan toimi studiossa yhtyeen hovituottaja Bob Rock. Moniosaiset kappaleet ovat 5 – 9 minuutin pituisia eivätkä niiden rakenteet ole mitenkään ’perinteisiä’, biisien osat tuntuvat soivan välillä aivan satunnaisessa järjestyksessä. Sanoitukset ovat jälleen täynnä tuskaa, vihaa, kritiikkiä ja ironiaa. Nyt ei lauleta stetson päässä mamille, vaan huudetaan Look out motherfuckers here I come. Viittauksia voi taas löytää niin yhtyeen kuin maailmankin lähihistoriaan.

Jyräävästi liikkeelle lähtevä Frantic tekee kunniaa Metallican menneiden vuosien levynavaajille ollen samalla ensimmäinen täysosuma, tämä loistavia ideoita sisältävä vihainen rykäisy esittelee uudistuneen Metallican. Ensimmäiseksi singleksikin valittu St. Anger räsähtää seuraavana upottaen koukkunsa hitaasti mutta varmasti. Tarttuvaan riffiin rakentuva Some Kind Of Monster luo nopeasti uhkaavan ja ahdistavan tunnelman, tuoden paikoin jopa mieleen Black Sabbathin. Tempovan levoton Dirty Window on vuorostaan kiivaampi jyräys, väliosan ovela perkussio-koukku sekä loppupuolen valittavat ”Aiii” –stemmat toimivat loistavasti. Raivoisasti käynnistyvä Invisible Kid on yksi suosikeistani, alkuun nopea ja lopussa hyvin ’epä-Metallicamaisesti’ soiva surullinen tarina, raakoja soundeja korostavat entisestään väliosan miltei kuiskatut sanat sekä viimeisen säkeistön puistattavan venyvästi laahaava laulu. Kiusallisen tutusti alkava suora kaahaus My World on rankka tilitys jonka raivo nousee aivan omalle tasolleen Hetfieldin huutaessa I don’t even know what the question is. Shoot Me Again jatkaa henkilökohtaisten terveisten jakoa, mennen lopun rypistyksessä tosin jo hieman yliampuvaksi.

Tähän asti kaikki levyllä on mennyt loistavasti, ja olisi ollut hyvä pistää äänitykset tässä kohtaa poikki. St. Anger on nyt reilun kolmen vartin pituinen ja olisi aivan selvästi viiden tähden tavaraa, ikävä kyllä levy jatkuu vielä melkein puoli tuntia. Jäljellä on vielä neljä kappaletta: Sweet Amber, The Unnamed Feeling, Purify ja All Within My Hands, näistä etenkin ensimmäinen ja kolmas jäävät minulle täysin turhiksi. The Unnamed Feeling omaa hyvän riffin, mutta ei jaksa kantaa loppuun asti. Lisäksi kappale kuulostaa siltä kuin onneton kellaribändi yrittäisi soittaa kännissä Metallicaa. Levyn päättävä, eväisiinsä nähden selvästi ylipitkä (8:48) All Within My Hands omaa joitain hyviä ideoita, hajoten kuitenkin loppua kohden täysin käsiin.

Levyn mukana tulevalla DVD:llä (äänet: 5.1 / Surround) bändi soittaa kaikki St. Angerin kappaleet livenä treenikämpillään, jos mahdollista soundien ollessa vielä raaempia kuin studioversioilla – myös loppupään biisit toimivat huomattavasti paremmin livenä. Lisäksi on mukava nähdä että huolimatta huhuista rumpali Lars Ulrich on edelleen eläimellisessä iskussa, miehen soittotyyliä ei voi sanoa ainakaan laiskaksi ja näyttää se tahtikin pysyvän yllä. Myös uusi basisti Robert Trujillo (ex-Suicidal Tendencies) näyttää kotiutuneen loistavasti yhtyeeseen. Kaiken kaikkiaan Metallica on tehnyt tyylikkään comebackin. Aika näyttää mikä tulee olemaan St. Angerin kaupallinen kohtalo, yhtään mahtiballadia/hittiä levyltä ei yksinkertaisesti löydy. Onko tämä taloudellinen itsemurha vai rohkea askel uuteen suuntaan 80- ja 90-luvun suunnannäyttäjältä?

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 09.06.2003:

Pisteet:

Erittäin asiallinen arvostelu. Olisin itse kirjoittanut lähes täysin saman, tosin diggailen sweet amberista (varsinkin säkeistöstä).

Nimetön kommentoi 09.06.2003:

Pisteet:

Sinänsä kun ottaa huomioon, että arvostelu on julkaistu 9.6., ihmetyttää, miksi arvostelija arvuuttelee, onko St. Anger kaupallinen itsemurha. Maailmalta on tihkunut ennakkoon jo tietoja levyn huimasta menekistä, ja Suomessahan albumi debytoi päivän myynnin perusteella listaykkösenä. On 100-prosenttisen varmaa, että St. Anger on tämän viikon Billboardin TOP 200:n ykkönen.

MikaR kommentoi 11.06.2003:

Pisteet:

Tuolla kaupallisella itsemurhalla viittasin kyllä enemmänkin tätä seuraavan levyn myyntilukuihin, sillä yleensä näin suositun artistin/yhtyeen voimakkaat musiikilliset muutokset heijastuvat kovimmin vasta seuraavan lätyn menekkiin. St. Anger on nyt myynyt kultaa siellä täällä jo pelkällä ennakkomyynnillä, mutta pointti onkin siinä kuinka nopeasti myynti romahtaa (jos se romahtaa). Parin viikon kuluttua olemme kaikki paljon viisampia sen suhteen, siihen asti spekuloidaan.

Nimetön kommentoi 11.02.2004:

Pisteet:

Biisit oli kaikki aikalailla samnlaisia. Eikä tuo tyyli sovi kyllä pahemmin Metallicalle, mun mielestä voisitvat soitta samaa vanhaa kunnon Metallicaa.

Nimetön kommentoi 29.05.2004:

Pisteet:

Tämähän on taas niitä levyjä jotka ei kuullosta ensimmäisellä kuuntelu kerralla miltään. Mutta parin päivän ahkerun fiilistelyn jälkeen levy on todella hyvä. Mutta ei silti vedä vertoja esim.Justicelle. No onpahan edes heviä ja rankkaa sellaista. Verratkaapas vaikka Loadiin ja Reloadiin

Nimetön kommentoi 29.07.2004:

Pisteet:

hmm. todella mielenkiintonen levy, sen voin vaan sanoo.! toisaalta minulle todella rakas levy, koska minun kiinnostukseni metallicaa kohtaan alkoi (yllätys, yllätys) vihaa kumpuavasta st. anger- singlestä. soundi oli jo ekalla kuuntelukerralla ihan mieletön.! mutta sen jälkeen olen alkanut kuunnella vanhaa metallicaa, oikeastaan enemmän juuri sitä vanhaa, ja todennut ettei entisaikojen musiikille vedä vertoja mikään, edes tämä st. anger lätty.
uusi basisti robert trujillo on tosi sympaattisen oloinen haastatteluissa yms. ja myöskin erittäin taitava basisti.!

Nimetön kommentoi 30.10.2004:

Pisteet:

Eiköhän kannata myöntää että levy on silkkaa paskaa. Kierrätettyjä juttuja täynnä, ainoatkin elementit mitä aikoinaan Metallicassa arvostin (Kitara-soolot, Akustiset kitarat, Selkeät biisirakenteet) ovat poissa. Jos levyä verrataan esimerkiksi 80-luvun puolivälin jälkeiseen Metallicaan, ei ole reilua, maksimipisteiden ollessa 5, antaa tälle kyseiselle levylle samat pisteet mitä aikoinaan nämä metallin klassikko sekä kulmakivi-levyt saivat.

puresami kommentoi 11.12.2004:

Pisteet:

Ihan kiva.
Onneksi Load/Reload kaksikon vuodet ovat ohi ja turha lässytykset muualla.
Lempibändi näytti taas että osaavat yhä.
Hyvä heitto.
Toivottavasti Metallican uusin cd ilmestyisi tässä lähivuosina.

Nimetön kommentoi 13.12.2004:

Pisteet:

Ottaen huomioon "jättiläisen" ongelmat ovat he pystyneet rakentamaan loistavan levyn , mutta mielestäni St. Anger ei yllä Master of Puppetsin kalataisen megalevyn suorituksiin vaikka biisit Frantic , St. Anger ja Dirty Window ovatkin loistavia. Kuuntelen ehkä mielummin Masteria ja Black albumia ennen kuin laitan "Angerin" pyörimään.

Nimetön kommentoi 04.01.2005:

Pisteet:

St Anger on 9:een kappaleeseen asti loistava. Kappaleet frantic, anger, ja kid menevt legendaaristen kappaleiden (one, harvester, creep. death) tasolle. Kaikkien ongelmien jälkeen Metallica jysäyttää parhaan kiekon sitten vuoden 1989! Tämä on erilaista metallicaa, mutta ei huonoa. Jos metallica jatkaa samalla tyylillä niin ei ongelmaa.

Nimetön kommentoi 07.01.2005:

Pisteet:

musiikki on aika sekavaa mutta jotkut kappaleet ovat hyviä esim. some kind of monster.

Nimetön kommentoi 14.01.2005:

Pisteet:

Hyvä levy ja tsemppiä Metallican pojille tosiaan! Levy ei kyllä tosin ollut täysin fantastinen.

ansaari kommentoi 10.02.2005:

Pisteet:

Tämähän on sellainen levy, että se jakaa mielipiteet. Mun täytyy ottaa osaa kommentointiin, koska jouduin muuttamaan omaa, lujaa mielipidettäni. Diggailin St. Angerin meininkiä, rosoisuutta ja aggressiivisuutta, mutta jonkin ajan kuluttua tajusin, että levyä vaivaa sama ongelma kuin Meshuggahin Chaospherea. Aivan liikaa samankaltaisia biisejä. Mä olisin tehnyt tästä EP:n, jolla olisi ollut viisi tän kokonaisuuden parasta kappaletta ja viskannut loput menemään. Ei tällaista levyä jaksa kuunnella läpi asti kuin hirveässä kännissä. Siihen puuroon kerta kaikkiaan turtuu. On tämä hyvin tehtyä puuroa, kyllä, mutta yliannostus uhkaa! Iso pettymys nyttemmin. Edelleenkin Justicet, Masterit ja Blackit pesee tällaisen sörsselin mennen tullen.

Nimetön kommentoi 16.03.2005:

Pisteet:

Aivan ylihuippu, niin kuin muutkin levyt, ilman metallicaa ja sen uusia levyjä ei ole mitään siistiä!!!!! St.anger sisältää maailman parasta musaa ja sitä on kiva kuunnella, en voi ymmärtää ihmisiä jotka ei pidä metallicasta!!!! METALLICA VOITTAA JA MUUT TULEE PERÄSSÄ!!!!

FrozenMoon kommentoi 02.07.2005:

Pisteet:

Ei ole muuta mahdollisuutta kun nostaa näille hepuille hattua. Metallican musiikki tyyli muuttui voimakkaaksi trash metalliksi. Nämä ovat ajatelleet asian sillain, että silloin 80-luvulla kuunneltiin kevyttä metallia, sittenmmin tullaan 90-luvulle, sillon kuuneltiin vähän raskaampaa musiikkia, ja 2000 luku tuli, tällön ihmiset kuuntelevat paljon raskaampaa musiikkia mitä kuuneltiin 80-90 luvulla. Tästä levystä tulee klassikko, ei siitä mihinkään pääse. Metallica tunnelma ei ole häipynyt minnekkään. Metallica on semmoinen yhtye joka jaksaa joka levyllä kiinnostaa.

Hard_Rock kommentoi 26.10.2005:

Pisteet:

Ei ollut mitään hyvää... Semmoista perusmättöä, jota on jouduttu väkisin tekemään. Plussaan oli se, kun Metallican tyyli oli selvästi vaihtunut. Mutta tyyli ei sopinut yhtään Metallicalle. Tuli mieleen vähän Linkin Park tai Offsprings. Soolojakin oli vähän. Ei hyvä

Metallica kommentoi 28.07.2006:

Pisteet:

musiikkia metallican ystäville jos metallicasta ei pidä ei pidä mistään metalli musiikista