The Raveonettes: Raven in the Grave

Vice

Neitseellinen kosketukseni The Raveonettesiin oli sen ensimmäisen EP:n sinkku The Ghost Riders. Se oli erittäin tyylikäs biisi, mutta se vaikutti silloin kylmän laskelmoidulta. Jo tässä vaiheessa bändin vahvuudet huomasi. Se osasi sopivasti napsia vaikutteita 50- ja 60 -luvuilta, melodiat ovat hallussa, kuten myös hypnoottiset rytmit, äänivallit ja tyyli. Seuraavat kolme kokopitkää jäivät minulta väliin, mutta sitten In And Out Of Control vei sydämen. Se on parasta mitä tämä bändi on koskaan tuottanut. Levy oli täynnä kieli poskessa tehtyjä purkkamaisen tarttuvia pop-kipaleita aiheista kuten huumeet, raiskaukset, itsemurhat ja hautajaiset. Platta oli kevyttä kuunneltavaa ja siitä tuli mainio fiilis, hyvä tapa aloittaa bileet.

Bändin uutukainen Raven in the Grave lähtee erinomaisesti liikkeelle. Recharge & Revolt on upean haikea biisi, jonka voi helposti niputtaa kaksikon parhaimmistoon. Kappale ei kuitenkaan tunnu sopivan tälle levylle. Tämän jälkeen War in Heaven laskee esiripun alas ja bileet loppuvat. Forget That You're Young ja Apparitions ovat kyllä kauniita, mutta viimeistään Summer Moonin kohdalla tempo on laskenut niin alas, että tuntuu, kuin sydän pysähtyisi.

Kaiken kaikkiaan levyä kuunnellessa ei voi välttyä fiilikseltä, että bändi on tietoisesti välttänyt käyttämästä tiettyjä vahvuuksiaan. Se on amputoinut pari raajaansa ja kokeillut, kuinka voisi toimia ilman niitä. Bändi on päättänyt käpertyä sisään päin, vetää sälekaihtimet kiinni ja alkaa haikailemaan olevansa goottibändi 80-luvulta. Valitettavasti se on samalla kadottanut pitkälti kosketuspintansa ja herkkyytensä. Harvoin levyltä kaipaa vähemmän riskinottoa ja lisää huumoria, mutta tässä tapauksessa tekijöiden olisi pitänyt nojata vahvuuksiinsa ja unohtaa liiallinen synkistely.