Kate Bush: Director’s Cut

Fish People

Häh? Minä kun luulin, että Kate Bushin kuuden (!) vuoden takaiselle Aerialille saataisiin vihdoin jatkoa. Paskanmarjat, sanoi kettu paskanmarjoista. Sen sijaan ”ovelasti” nimetty Director’s Cut laittaa uusiksi ja vähemmän uusiksi artistin The Sensual World (1989) ja The Red Shoes (1993) –albumien lauluja. Kaiken lisäksi pääpaino on jälkimmäisessä levyssä, jota pidetään yleisesti Bushin uran huonoimpana räpellyksenä.

Noh, mikäs siinä. Suotakoon tämäkin vapaus tälle hienolle taiteilijalle. Mutta pakko tästä ratkaisusta ei ole kenenkään pitää – ainakaan täysin varauksettomasti. Punakenkäisten laulujen kohdalla ongelmaksi nousee se, ettei sisältö muutu, vaikka sitä itseään myytäisiin kuinka erilaisessa kuosissa. Ja kun mukana on peräti seitsemän kyseisellä levyllä alun perin julkaistua sävellystä, se väistämättä vaikuttaa myös ”ohjaajan version” tasoon.

The Red Shoesin materiaalista Lily kuulostaa retusoitunakin lähinnä saman aikakauden Madonnan syystäkin unohdetulta albumiraidalta ja alkuperäisen albumin nimiraita kohkaa väkinäisesti kuin inspiraationsa kadottaneen Annie Lennoxin jämärenkutus. The Sensual Worldilta napattu Deeper Understanding on tässä muodossa lähinnä ylipitkäksi venytetty koneellinen pastissi Marvin Gayen Sexual Healingista. Näitä lauluja menneisyydestä hakiessa olisi suonut, että aikakoneesta olisi loppunut bensa matkan varrella.

Sen sijaan Flower of the Mountain (alkuperäiseltä tyttönimeltään The Sensual World) on mihin tahansa muotoon väännettynä jonkinlainen klassikko. Bushin viehkeästi kommentoivaa pianismia fanittavan yllekirjoittaneen suosikit ovat kuitenkin levyn peräkkäiset pianoballadit This Woman’s Work ja Moments of Pleasure. Myös Rollareiden Street Fighting Mania lainaava Rubberband Girl toimii, mutta uuden materiaalin janoista sekään ei tyydytä. Aerialia saatiin odottaa 12 vuotta, ehkä nyt päästään hiukan vähemmällä?