Rolo Tomassi: Eternal Youth

Destination Moon

Sheffieldiläisen Rolo Tomassin viimevuotinen kakkosalbumi, Diplon tuottama Cosmology, oli kelporaikas tuulahdus. Hardcorensa, jota ei vaivattu perinteillä vaan nykiväksi lasketuilla rakenteilla, oli paikoin kaunista, paikoin ponnetonta. Nimekkäältä tuottajalta pääosan vei laulaja Eva Spence, jolta luonnistui sekä huoleton henkäily että kiireinen karjuminenkin.

Uusi julkaisu Eternal Youth tarjoilee kahden levyn verran b-puolia, harvinaisuuksia ja ennen kuulemattomia kappaleita. Ensimmäinen levy on kiinnostavaa jatketta viisikon albumeille ja pienjulkaisuille, toisesta tuskin liikenee iloa muille kuin yhtyeen ystäville.

Rolo Tomassin eri tyylejä sekoittavassa ulosannissa on paljon samaa kuin Fucked Upin uudemmissa töissä: kokeellista rockia, hardcorea ja progressiivisuutta. Ykköslevyn ensimmäisellä puolella onkin kokoelman parhaat kappaleet: Mount Celestia, Titanomachia, Pill Fox, The Golden Ghost; yksikään ei liiemmin kalpene kanadalaisten tuotosten rinnalla.

Mitä pidemmälle ykköslevy etenee, sitä tiiviimmiksi kappaleet käyvät. Niiden sisäiset tyylinvaihtelut muuttuvat entistä huomattavammiksi, elektronisten osuuksien määrä kasvaa ja 8-bittisillä syntikoilla tuotetut äänet alkavat hallita. Hardcoren sijaan puhutaan mathcoresta, ja ikävän monessa kohtaa kikkailu muuttuu itsearvoksi. Levy päättyy yhtyeen ensimmäisen kasettidemon kappaleisiin, joista aloittamalla huomaa kouriintuntuvasti yhtyeen musiikillisen kehityksen.

Kakkoslevyllä kuullaan uudelleenmiksauksia, akustisia versioita ja yksi Throats-laina. Asiallista tavaraa. Esimerkiksi akustinen Oh, Hello Ghost kuulostaa niin täydellisen eri yhtyeeltä, että luulee levyn vaihtuneen. Samalla se osoittaa, kuinka köykäisiä – vaikka ihan toimivia – kappaleita Rolo Tomassilla on.

Eternal Youth ei missään nimessä ole hyvä tapa tutustua Rolo Tomassin tekemisiin. Jos kahden albumin (esikoinen Hysterics ilmestyi 2008) ja lukuisten pienjulkaisujen jälkeen jää nälkä, kannattaa nämäkin versiot tarkastaa.