Johnny Superhero: Homes

Solmu

Turkulaislähtöinen, sittemmin ulvilalais-virtolais-helsinkiläistynyt Johnny Superhero on uudella pitkäsoitollaan edelleen oma itsensä. Sen melodisuus sekoittuu raskaaseen ja melankoliseen ilmaisuun taitavalla tavalla, joka on nyt purkautunut teemalevyn muodossa. Homes käsittelee indierockin keinoin länsimaista elämää ja sen vähemmän mairittelevia puolia.

Tämän vuoksi kaiken yllä tuntuu olevan tumma vire. Jo Homesin kansi on tummanpuhuva eikä musiikillinen sisältö sekään tunnu kovin valoisalta. Aloituskappaleeksi asetettu singlebiisi Botox Babies kuvaa hyvin koko albumia. Kolmikko käynnistelee kappaleen ennemminkin hiljaa sisäänajaen kuin rytinällä startaten ja antaa sen kehittyä ikään kuin itsekseen. Melko suoraviivainen kappale tarjoaa pienen katarttisen hetken laulaja-kitaristi Antti Reikko kajauttaessa biisin melodisesti iskevimmän rivin ”When I see Botox babies in my sleep”. Noin kolmannen kuuntelun kohdalla se alkaa muodostua alkupuolen ankkuriksi, jonka avulla jaksaa rämpiä pidemmälle upottavaa nevaa.

Musiikillisesti Johnny-trio on aina pelannut hyvin yhteen, eikä muutosta ole tässä suhteessa tapahtunut ainakaan huonompaan suuntaan. Yhtye on tiukka, ja, ollakseen kolmimiehinen, se kuulostaa yllättävän täyteläiseltä. Sävellykset ja sovitukset tarjoilevat pieniä koukkuja kautta linjan. Vaikutteet ovat jokaisen kuultavissa, mutta ne on sulautettu vivahteikkaaksi keitokseksi.

Jos Johnny Superhero hallitsee suvereenisti modernin anglo-amerikkalaisen rock-musiikin kuvaston, se tuntee myös pop-kulttuurin pelikentän nyanssit. Levy voisi melkein olla jenkkiläinen, sanoitustenkin puolesta. Idiomit ovat hallussa, Botoxin lisäksi mainitaan muitakin brändejä ja rahayksikkö on dollari. Pientä pohjoismaista vivahdetta tarjoaa Ghostsin ikävästi korvaan särähtävä rivi ”To Shop at Ikea without an idea” (tosin kyseinen huonekalujätti on toki levyttäytynyt ympäri tunnetun maailman). Wrong Tracks & Setbacks puhkuu uraohjuksia vastaan ja Future Consumer Visions käsittelee nimensä mukaisesti kuluttajan valintoja. Myös uskonto(kritiikki) puskee esiin muutamista kohdin, suorimmin kappaleissa Westboro Baptists ja What God Has Given.

Homes ei tunnu helpolta tai vastaanottavalta albumilta. Se ei sisällä hittejä edes Johnny Superheron omalla mittapuulla, ja on ajoittain raskassoutuinen. Myönnän, että tunsin ajoittain ahdistusta sen edessä ja olin pitkään antaa sille yhden (sinänsä merkityksettömään kategorisointijärjestelmään perustuvan) tähden vähemmän. Tänään sen tummuus kuitenkin korvensi, vihdoin, oikealla tavalla. Kiitos siitä.