Johnny Superhero: Homes

Solmu

Turkulaisl�ht�inen, sittemmin ulvilalais-virtolais-helsinkil�istynyt Johnny Superhero on uudella pitk�soitollaan edelleen oma itsens�. Sen melodisuus sekoittuu raskaaseen ja melankoliseen ilmaisuun taitavalla tavalla, joka on nyt purkautunut teemalevyn muodossa. Homes k�sittelee indierockin keinoin l�nsimaista el�m�� ja sen v�hemm�n mairittelevia puolia.

T�m�n vuoksi kaiken yll� tuntuu olevan tumma vire. Jo Homesin kansi on tummanpuhuva eik� musiikillinen sis�lt� sek��n tunnu kovin valoisalta. Aloituskappaleeksi asetettu singlebiisi Botox Babies kuvaa hyvin koko albumia. Kolmikko k�ynnistelee kappaleen ennemminkin hiljaa sis��najaen kuin rytin�ll� startaten ja antaa sen kehitty� ik��n kuin itsekseen. Melko suoraviivainen kappale tarjoaa pienen katarttisen hetken laulaja-kitaristi Antti Reikko kajauttaessa biisin melodisesti iskevimm�n rivin �When I see Botox babies in my sleep�. Noin kolmannen kuuntelun kohdalla se alkaa muodostua alkupuolen ankkuriksi, jonka avulla jaksaa r�mpi� pidemm�lle upottavaa nevaa.

Musiikillisesti Johnny-trio on aina pelannut hyvin yhteen, eik� muutosta ole t�ss� suhteessa tapahtunut ainakaan huonompaan suuntaan. Yhtye on tiukka, ja, ollakseen kolmimiehinen, se kuulostaa yll�tt�v�n t�ytel�iselt�. S�vellykset ja sovitukset tarjoilevat pieni� koukkuja kautta linjan. Vaikutteet ovat jokaisen kuultavissa, mutta ne on sulautettu vivahteikkaaksi keitokseksi.

Jos Johnny Superhero hallitsee suvereenisti modernin anglo-amerikkalaisen rock-musiikin kuvaston, se tuntee my�s pop-kulttuurin pelikent�n nyanssit. Levy voisi melkein olla jenkkil�inen, sanoitustenkin puolesta. Idiomit ovat hallussa, Botoxin lis�ksi mainitaan muitakin br�ndej� ja rahayksikk� on dollari. Pient� pohjoismaista vivahdetta tarjoaa Ghostsin ik�v�sti korvaan s�r�ht�v� rivi �To Shop at Ikea without an idea� (tosin kyseinen huonekaluj�tti on toki levytt�ytynyt ymp�ri tunnetun maailman). Wrong Tracks & Setbacks puhkuu uraohjuksia vastaan ja Future Consumer Visions k�sittelee nimens� mukaisesti kuluttajan valintoja. My�s uskonto(kritiikki) puskee esiin muutamista kohdin, suorimmin kappaleissa Westboro Baptists ja What God Has Given.

Homes ei tunnu helpolta tai vastaanottavalta albumilta. Se ei sis�ll� hittej� edes Johnny Superheron omalla mittapuulla, ja on ajoittain raskassoutuinen. My�nn�n, ett� tunsin ajoittain ahdistusta sen edess� ja olin pitk��n antaa sille yhden (sin�ns� merkityksett�m��n kategorisointij�rjestelm��n perustuvan) t�hden v�hemm�n. T�n��n sen tummuus kuitenkin korvensi, vihdoin, oikealla tavalla. Kiitos siit�.