Light Underwaterin neljäs omakustanne on selvä harppaus eteenpäin. Sitten kevättalvella julkaistun Strychnine Domine -EP:n kehitys on ollut huimaa. Musiikillisesti liikutaan toki yhä samalla tontilla kuin aikaisemminkin, eli kevyesti koneellisen raskaamman goottirockin parissa. Uutukaista kuunnellessa mieleen nousee Vision Thing –levyn aikainen Sisters Of Mercy, joka kohtaa uudemman Depeche Moden. Mutta mikä tärkeintä, Light Underwater on pystynyt luomaan aivan oman soundinsa, joka on tuore ja helposti tunnistettava.

Levyllä on neljä kappaletta, joista ensimmäinen Laying Down By The Fire, muistuttaa ehkä eniten Light Underwaterin vanhempaa materiaalia – sinänsä keskinkertainen biisi on selvästi nipun heikoin, tämä kertokoon jotain uuden materiaalin laadusta. Toisena soiva Ride The Machine, joka on tämän levyn ehdoton täysosuma, käynnistyy salakavalan hitaasti ensin koskettimilla, joihin hiljainen laulu nopeasti liittyy. Tämän jälkeen biisiä rakennetaan esimerkillisesti niin että koukkuja riittäisi vaikka lohenkalastuksen SM-kisoihin. Kolmantena soiva Warsaw Earth on askel hieman eri suuntaan, uskaltaisin sanoa että jopa osittain taaksepäin, nyt liikutaan enemmänkin perinteisemmän Industrialin alueella ja jo muutenkin metalliset soundit saavuttavat huippunsa tällä turhankin lyhyellä tykityksellä. Viimeisenä soiva Letters From Whitechapel (kyllä, tässä tarkoitetaan juuri sitä Whitechapelia jossa Jack The Ripper aikoinaan riehui) on tiukka päätös erittäin laadukkaalle levylle. Yksinkertaisen, mutta äärimmäisen tehokkaan, kertosäkeen jäädessä musiikin jo tauottua soimaan vielä päähän.

Työmoraali on ollut huipussaan levyä tehtäessä, ja vaikka The Last Days Of Disco onkin ’vain omakustanne’, ei se kärsi juurikaan vertailussa alan huippujen töihin. Soundit ovat monipuolistuneet ja kauttaaltaan kohdallaan, ja nyt lauluunkin on saatu sitä paljon kaivattua luonnetta. Kun vielä lyriikat ja sävellyksetkin ovat kehittyneet sekä monipuolistuneet, on tässä kasassa mielestäni täysin valmis paketti.