Flinch: Äänet

Hype

Aina välillä arvostelubingossa napsahtaa jotain sellaista, mikä pakottaa arvostelijan roolileikkiin. Niinpä tämänkään rassukan ei auttanut muuta kuin ottaa härkää sarvista, juoda Bar Loosessa tuoppi loppuun, ajella ironiset hipster-viikset pois ja matkata Alavuden ABC:lle maitojunalla. Sitten vaan sinihomejuustobroileria S-etukortilla ja fiilistelemään, kuinka Äänet-albumi toimisi tässä ympäristössä.

Flinchin kolmas kiekko on äärettömän tavallista suomirokkia, joka varoo ärsyttämästä ketään niin soundi- kuin sanoituspuolella. Vaikka sopassa on mukana ripauksen verran katurokkia, niin kaikki riskiltä tuntuva on kamman kanssa etsitty ja jätetty pois. Kyllähän sen ymmärtää, kun tarkotuksena ei ole kokeilla onnea mato-ongella lätäkössä vaan lähteä troolaamaan koko iskelmä-Suomen alueelle. Saaliiksi käyvät niin äidit kuin tyttäretkin. Ja mikä jottei, kappaleisiin on pujoteltu urakalla koukkuja.

Lisää fiilistä aloittaa levyn, joka antaa aika hyvän kuvan siitä, mitä on luvassa. Kumarretaan menneelle, kopiomatta kuitenkaan liian selvästi. Roosa on taas platan parhaimmistoa ja voisin helposti kuvitella sen Radio SuomiPOPin voimasoittoon. Kiihottaa-kipaleeseen taustalle on kaivettu tunnelman takia harmonikka, Tänä iltana kumartaa manserockille ja Mielenvapaus on tarkoitettu laskuhumalassa hoilaamiseen. Loppupuolella Aikuinen flirttailee CMX-hevin kanssa ja Äänet-kipaleessa kitaroihin lainataan Kingston Wallilta.

Musiikkijournalisteilla on todella heikko track record ennustaa bändien tulevaisuutta, mutta vähän veikkaan, että Flinchin kohtaloksi jää huoltsikan alelaarin kokoelmalevy, ellei se keksi mitään omaperäisempää. Kaiken kaikkiaan levy kuitenkin toimii ja sitä on selkeästi kypsytelty hetkinen. Äänet on aika ajaton, eikä se kumarra millekään muoti-ilmiöille poikien ulkonäköä lukuunottamatta. Ulkonäöstä puheen ollen, pitänee alkaa kasvattamaan viiksiä Flow-festareita varten.