Julkaistu: 22.06.2011
Arvostelija: Antti Hurskainen
Nonesuch
I Think It’s Going to Rain Today, God’s Song, Marie – siinä joitain Randy Newmanin uran keskeisimpiä kappaleita, joita hän esitti riisuttuina versioina vuonna 2003 julkaistulla tallenteella The Randy Newman Songbook Vol.1. Tuoreella jatko-osalla toteutustapa on pysynyt täsmälleen samana, sillä 16 kappaleen ajan kuulemme vain Newmanin pianoa ja lauluääntä. Tämä ei ole vähän, päinvastoin, sillä koruton ilmaisu tuo Newmanin uniikin laulunkirjoitustaidon kuulijoidensa tajuntaan autenttisimmillaan. 67-vuotiasta laululyriikan uranuurtajaa tällainen lähestymistapa ainakin lähtökohtaisesti palvelee, mutta riittääkö kakkososaan enää Newmaniltakaan mestarismateriaalia?
Vol.1:n ilotulituksen tasolle ei missään tapauksessa päästä. Esimerkiksi Sail Away- ja Good Old Boys -klassikoilta tulkittavaksi on jäänyt enää jämäkappaleita kuten Dayton, Ohio–1903 ja Kingfish. Alkuperäisversiona painostavan Last Night I Had a Dreamin Newman taas hölkkää välinpitämättömän tuntuisella ylinopeudella. Parhaimmillaan Songbook-sessioiden versiot onnistuvat kuitenkin jopa ylittämään originaaliluennat, mikä antaa randynsä tunteville syitä tutustua tähänkin julkaisuun. Esimerkiksi alun perin typerähköillä eagles-kuoroilla kyyditetty Baltimore soi huomattavasti arvokkaammin. Samaa voi sanoa omaelämäkerrallisesta Dixie Flyerista, johon ikääntynyt Newman tuo tulkinnallaan kosolti koskettavuutta. Riipivä on myös Same Girl, eikä ennätyksellisen perverssi Suzanne ole ainakaan menettänyt tehoaan vuosien varrella.
Kaikkiaan paketti on kuin Newmanin keikka ilman miehen räiskyvän kyynisiä ja hauskoja välispiikkejä. Yhdessä Vol.1:n kanssa sitä voisi suositella syväluotaavana perehdytyksenä Randy Newmanin maailmaan, vaikka aivan kaikkia ajatuksia rahastuksesta ja levy-yhtiön sopimusehtojen täyttämistä varten kyhätystä hätäjulkaisusta Songbook-formaatti ei pystykään peittoamaan alleen. Tässä niitä joka tapauksessa on; valloittavan omalaatuisilla näkökulmilla pelaavia ja usein pakahduttavan kauniita pikkulauluja, paljaimmillaan.
Omaperäisistä pianovetoisista sävellyksistään ja piikikkäistä teksteistään tunnettu Newman (s. 1943) julkaisi debyyttinsä jo vuonna 1968. Etenkin 70-luvun alun pitkäsoitot Sail Away ja Good Old Boys sinetöivät miehen maineen vakavasti otettavana humoristina. Newman on myös luonut mittavan uran säveltämällä elokuvamusiikkia. Oscarin hän voitti vuonna 2001.
Linkki:
randynewman.com
(Päivitetty 22.6.2011)