Flogging Molly: Speed Of Darkness

Borstal Beat

Flogging Molly on kaikin puolin mainio porukka, mutta bändin edellinen pitkäsoitto, Float, oli kaikkea muuta kuin hyvä. Levyn keskitempoiset, akustisvoittoiset juomalaulut olivat kuin antiteesi kaikelle sille energialle, josta bändi on livetilanteessa opittu tuntemaan. Float ei kuitenkaan onneksi upottanut Flogging Mollya, sillä Speed Of Darkness on osuva paluu siihen ydinosaamiseen josta yhtye on parhaiten tunnettu.

Jo levyn avaavasta nimikappaleesta lähtien on selvää, että Flogging Molly on saanut aimo annoksen uutta ruista ranteisiinsa. Reippaalla hölkkäkompilla etenevä biisi ei uusilla ideoilla juhli, mutta hyvä melodia ja silkka soitannon riemu lyövät mittarin vahvasti positiivisen puolelle. Vielä astetta parempi näyte tästä on seuraavana tarjoiltu ensisinkku Revolution, joka tekstinsä puolesta on hyvinkin läheistä sukua Springsteenin työläiseepoksille. Aikana, jolloin raha valitettavasti sanelee ehdot, on hyvä muistuttaa että koneistojen takaa löytyy aina tukku ihmiskohtaloita. Hienointa kuitenkin on, ettei Flogging Mollyn lähestymistapa sinänsä synkkään aiheeseen ole epätoivoa henkivä, vaan pikemminkin toiveikas.

Alkupuolen kaahauksen jälkeen levy ottaa temponsa puolesta hieman takapakkia, sortumatta kuitenkaan Floatin kaltaiseen ympäripyöreyteen. Suurin yksittäinen tekijä tähän on ennen mutta johtohahmo Dave Kingin totaalinen heittäytyminen kappaleiden vaatimalle tasolle. Aina ei tarvitse paahtaa täysillä ollakseen intensiivinen. Se, että levylle ei ole eksynyt useampia avauskaksikon kaltaisia rautaisannoksia on toki pieni pettymys, mutta suuressa kuvassa Flogging Molly on tehnyt selvän ryhtiliikkeen. Luulisi ainakin, että Speed Of Darknessin kaltaisen levyn myötä on paljon mukavampi lähteä kiertämään maailman (ja myös Suomen) keikkalavoja – jälleen kerran.