Half Past Never Band: Cubicle Coma

Skill Street Entertainment

Half Past Never Bandin viime vuonna ilmestynyt As It Should Be koostui lähes pelkästään instrumentaalikappaleista; vain kahdella biisillä kuultiin vokalisointeja. Luontevalta jatkeelta vaikuttava uutukainen taas on päinvastaista maata: vain kahdella Cubicle Coman kappaleella ei kuulla vokaaliosuutta. Ratkaisu tuntuu perustellulta, mutta ei aina onnistuneelta.

Moni-instrumentalisti Timo Koranderiin henkilöitynyt Half Past Never Band on nykyisin viisimiehinen yhtye. Se ei Cubicle Comalla kuitenkaan aina kuulu: Koranderin kädenjälki on huomattava hänen hoitaessa usealla raidalla useimmat soittimet. Siksi levy kuulostaakin studioyhtyeen tekemältä; melko sielukkaan studioyhtyeen, tosin.

Yksiselitteiseksi Cubicle Coma ei taivu. Laajalla katsoen kyseessä on hiphop-levy, jolla mustat rytmit paiskaavat kättä sekä balkanilaisten että itämaisten tunnelmien kanssa. Cubicle Comalla tyylilajien rajat ylittyvät jouhevasti, mutta varsinaisesta edelläkävijyydestä ei pidä puhua. Orgaaninen keitos soi teknisen taidokkaasti, onneksi myös sielulla.

Monipuolisen albumin keskeisessä osassa ovat vierailevat solistit. Mielenkiintoisin on Emilia Sisko, soul-laulaja jonka antavat tulkinnat kannattelevat sekä hipikkäästi soivaa Middle of the Crossroadsia että Soarin'in funkia. Poskisolisteina kuullaan esim. philadelphialaista Zilla Roccaa ja mm. CunninLynguistsin levyillä esiintynyttä Sankofaa. Ammattimiehiä, mutta yrittävät turhaan viedä huomion pääasialta, Koranderin musiikilta.

Half Past Never Band on parhaimmillaan instrumentaalisena. Albumin pääteoksena tulee pidettyä päätöskappale Long Lost Nepalia, joka liikkuu lähelle progressiivista rockia. Sillä Korander ja kitaristi Lari Ruotsalainen päästävät eniten irti kaavasta, eikä melodikankaan runsaasta käytöstä voi moittia.

Cubicle Coma on melko johdonmukainen albumi siihen nähden, että sen eri tyyleissä on helppo nähdä esittelyä: kaikkea mekin osaamme. Silti suurin ongelma on vierailevien solistien runsas käyttö; kehnommatkin turvanvenyttäjät pakottavat musiikin taustalle, usein täysin turhaan.