Satan Ritual: Letargia

Wooden Sherpa

”Shamanistista rituaalimetallia suoraan kadotuksesta”, seisoo albumin saatteessa sangen yksiselitteisesti mutta samalla hämmentävästi. Transsimainen tunnelma ja suoran kontaktin välttäminen saavat, ainakin allekirjoittaneen, epäilemään koko metallisuutta sekä pistämään kuvauksen eteen vähintään sanan post. Sen verran modernilla tavalla vinksahtanutta musiikkia Letargia todellisuudessa on.

Kuuden raidan mittainen kokonaisuus muistuttaa monissa kohdin enemmänkin hidasta manausta, kuin mitään ns. perinteistä bändisoittoa. Tempo on kautta linjan transsimaisen hidasta, rytmisoitinten ja taustahälyn rakentaessa verkalleen kulkevat kappaleet. Varsinaista laulua ei juuri kuulla, mutta sähisevää ja kähisevää lausuntaa löytyy sitten senkin edestä. Vähällä sähköllä luotu poljento kumpuaa primitiivisestä heimoperinteestä ja muinaisista kulttuureista, joissa pyhät miehet ja naiset manasivat esiin moninaisia olentoja. Näissä syvyyksissä ei ole enää mitään hyvää ja paha, vaan kaiken keskustassa sijaitsee väkevä voima, joten bändin itselleen valitsema nimi on tästä suunnasta katsottuna erittäin harhaanjohtava.

Letargia on kuin Eraserhead, spiidillä ladattu musta messu ja apokalyptinen kurkistus kuolevaan maailmaan – yhtä aikaa. Musiikki on hitaasti, jos silloinkaan, aukeavaa eikä albumista ole taustamusiikiksi, mutta jos uskaltaa sulkea silmänsä ja katsoa kaaoksen silmään, voi kokea jotain ainutlaatuista.