G-ODD: Innergalactical Fuzz

Hot Igloo

Oululaistrion albumilla elektrorock junnaa ja sisäavaruustrippi haahuilee. Kaiken kaikkiaan mukavan koukukkaaksi kiteytetty kaava yhdistelee garagekitaroita mukavan läskeihin biitteihin ja hilpeän muovisista kuulaammin kaartaviin syniin. Miehisesti jykevä laulu keskittyy nostatukseen, mikä esimerkiksi New Clear Sunshinen taittuvista stemmoista saa mukavan veikeää vastapainoa muutenkin veitikkamaisiin soundeihin. Mm. Moses Hazyn ja Ruotomielen kuvioista tutut tekijät ovat edelleen hyvässä draivissa.

Huuruisesti mutta avarasti jumitteleva avausraita I Give It All To You sopisi hyvin pysäyttämään albumin muuten rivakamman matkanteon mahtipontisella hiippailullaan, mutta toimii kieltämättä hyvin myös ladunavaajana. New Clear Sunshine on sitten se iloisen rempsakka menobiisi eikä Nintendo-muovinen ja laserpurskautteleva Super Powers sekään huonosti pistä. Anthemien huutamisestaan huolimatta yhtye onnistuu pitämään touhussaan tarpeellista pilkettä silmäkulmassa. Myös melodian päälle ymmärretään, mikä antaa kappaleilla lisäimua.

Kepeästi iltapäiväsiestaa jammaava How We Lost It ja konejumittava Sex Terror jatkavat vähintään yhtä hitikkäästi, mutta loppulevyllä ei niin sanotusta lähde ihan yhtä vahvasti. Huuruisesta potkustaan huolimatta Magical World jää hiukan monotoniseksi eikä Euphoriakaan jostain syystä viimeiseen asti poraudu, vaikka se hienosti kertsiinsä taittuukin. Vakavanaamaisesti kuikuileva We Got The Future kärsii myös hieman paikallaan pyörimisestä, vaikka onnistuukin keventämään linjojaan. Heleän kiireetön She nostaa puolestaan käyrää ihan inhimillisellä otteellaan vastapainona monen kappaleen sähkösurinalle. Hyvää herkistelyä. Päätösraita Reconstructed Fever maalaa jälleen isosti ja onnistuu heruttamaan juuri massiivisimmilla osillaan. Silti semmoinen loppukliimaksi siitäkin uupuu. Parhaimmillaan G-ODDin albumi on silkkaa hunajaa, mutta tasapaksumpi materiaali sakkaa konetta jonnin verran.