Julkaistu: 02.06.2003
Arvostelija: Jari Jokirinne
Warner
The Flaming Lips on nopea liikkeissään. Yoshimi Battles The Pink Robots oli yksi viimevuotisen levyrintaman kiistattomista kohokohdista, vaikkei se bändin omalla asteikolla aivan kirkkaimpaan kärkeen yltänytkään. Tämä ei sinänsä ole mikään ihme, onhan Flaming Lips menneisyydessä julkaissut parikin täysien pisteiden levyä (Clouds Taste Metallic ja The Soft Bulletin).
Fight Test on seitsemän biisin minialbumi, jonka perimmäinen tarkoitus lienee yhtyeen fanaattisimpien kannattajien palkitseminen. Yoshimilla julkaistua nimikkokappaletta ja uuteen muotoon miksattua Do You Realizea lukuun ottamatta Fight Test sisältää nimittäin vain uutta materiaalia. Toki Kylie Minogue-cover Can’t Get You Out Of My Head on jo pidempään ollut nettikalastajien saatavilla, mutta nyt tämä loistava versio saa arvoisensa paikan virallisella Flaming Lips-julkaisulla. Muut lainakappaleet ovat vähemmän yllättäviä. Radioheadin Knives Out ja Beckin Golden Age ovat hienoja kappaleita, mutta niiden alkuperäisiin versioihin ei Flaming Lipsillä ole juurikaan lisättävää.
Omaa uutta tuotantoaan Fight Testille jää siis niukalti. Kantrihulluttelu Thank You Jack White ja laahaava The Strange Design Of Conscience kuulostavat selkeiltä ylijäämäpaloilta ja antavat viitteitä siitä, että Fight Test on repäisty kasaan aika lailla ex-tempore-pohjalta. Näppinsä pelissä voi toki olla myös Warnerilla, joka on viime tingassa huomannut että Can’t Get You Out Of My Head leviää netissä ruton lailla ja osingoille olisi mukava päästä.
Yhdysvaltain keskilännestä ponnistava yhtye, joka musiikissaan naittaa onnistuneesti fantasiapopin, psykedelian ja vaihtoehtorockin eri elementtejä. Nykyään triona vaikuttava Flaming Lips on useissa yhteyksissä nostetttu yhdeksi 2000-luvun merkittävimmäksi bändiksi.
Wayne Coyne - laulu, kitara, koskettimet jne.
Michael Ivins - basso jne.
Stephen Drodzd - rummut jne.
Linkki:
flaminglips.com
(Päivitetty 29.4.2013)
Kommenttien keskiarvo:
Juhani
Yoshimi-sinkusta (joka muuten julkaistiin helmikuussa) ilmestyi kaksi eri versiota. Toisessa ei Kylie-coveria ollut, joten sen varjolla voin yrittää selitellä erehdystäni. Hehheh...
Mukava kuitenkin huomata että Desibeliä lukevat ovat asiansa tuntevaa porukkaa.