Plain Ride: Stonebridge

Ektro Records

Primus motoriinsa Janne Westerlundiin vahvasti henkilöityvä Plain Ride on vuonna 2005 julkaistusta Oh The Flow -debyytistä lähtien saanut osakseen lähinnä kiitosta ja ylistystä. Strange Trial (2007) oli maagisen esikoisen laadukas seuraaja, House On The Hill (2009) taas mammuttimainen modernin folkrockin mestariteos. Yhtyeen ystävillä on siis lupa odottaa paljon uran neljänneltä siirrolta, juurevaa jyhkeyttä nimellään ja kansitaiteellaankin implikoivalta Stonebridgeltä.

Ensikuuntelulla albumi uhkaa jättää piirun verran tasapaksun vaikutelman itsestään, mutta vastaavalla viipyilevyydellä nerokkuuksiaan luovutti myös parin vuoden takainen House On The Hill. Westerlund naukuu ja narahtelee hiukan tummempaan sävyyn kuin ennen, mutta muutokset ovat pieniä. Tuttuudessa, traditionaalisuudessa ja hienovaraisessa kasvussa piilevätkin Plain Riden suurimmat hienoudet. Tässä kontekstissa arkkityyppisen krautbluesisti vaaniva Styrofoam esimerkiksi kuulostaa heti kättelyssä tunnistettavalta ja mukiinmenevältä, mutta vasta kuuntelukerrat tuovat kappaleen demoniseen pidättyväisyyteen todellista imua. Samasta synkistelevästä paisuttelusta ammentaa Weight of The Days, joka on kuin tehty tulevien Plain Ride -keikkojen yhdeksi kohokohdaksi. Westerlundin ja Jääskeläisten Circle-tausta kuuluu parhaiten Piss-Eyed Dogin skitsoreenisessä jamituksessa. Tunneskaalan toiseen päähän asettuu Tired And Free, aikuisen hauras rakkauslaulu arjen vapauttavista heikkouksista.

Stonebridge lienee sekä tekstillisesti että sävellyksellisesti Plain Riden kypsin tuotos, hyvässä ja pahassa. Westerlundin pitkälle hioutunut laulunkirjoitustaito pitää huolen siitä, ettei albumille ole lipsahtanut yhtään hutia. Edellä lueteltujen kohokohtien ohella myös intromaisella Cranesilla ja huvittavan lunkilla My Aching Friendilla on funktionsa kokonaisuudessa. Silti jotain Oh The Flowin aikaisesta koskettavuudesta on jäänyt unholaan, eikä Stonebridgellä toisaalta ole yhtään edellislevyn Road Musicin kaltaista sataprosenttista täysosumaa. Siis ainakaan toistaiseksi, sillä näistäkin lauluista saattaa ajan, kuuntelukertojen ja livetulkintojen saatossa paljastua vielä paljon enemmän.