Julkaistu: 12.06.2011
Arvostelija: Mika Roth
Inverse
Kotimainen The Republic Of Desire loi vielä viime vuosikymmenellä puhtaasti industrial metaliksi luokiteltavaa musiikkia, mutta sittemmin suunta on ollut hiukan toinen. Neljän vuoden takaisella REALpolitikilla teollisuuspainajaiset olivat yhä läsnä, mutta kolmannella albumillaan lappeenrantalaiset ovat siirtymässä seuraavaan vaiheeseensa. Menneistä ajoista muistuttavat vielä taustalla vaanivat koskettimet, mutta todellisen industrialin kanssa tällä on yhtä paljon tekemistä kuin Dimmu Borgirilla, jota bändi tätä nykyä jo monin kohdin muistuttaakin.
Kappaleet ovat pääosin nopeita kiskaisuja, joiden väliin mahtuu vain pari seesteisempää hetkeä. Soiton keskiössä ovat Lasse Alanderin ja Arto Eskolan kitarat, jota Matti Jarvan blastaus tukee ahkerasti. Kun kakun päälle vielä lisätään Kalle Lindbergin hiukan yksitotinen kärinä, on kasassa melkoinen massa ääntä. Massiivisuudessa piilee myös Towerin selkein ongelma, sillä paremmin jäsenneltynä materiaalista irtoaisi varmasti enemmän iloa kuin nyt. Synkkääkin synkempiä metallikeskityksiä ammutaan maisemaan toinen toisensa jälkeen, eikä yhtye tunnu löytävän uusia kulmia puurtamiseensa.
Lappeenrantalaislähtöinen alkujaan teollisuusmetallia soittanut kuusihenkinen orkesteri sai pitkän odotuksen ja usean omakustanteen (kolme ep:tä ja yksi kokopitkä) jälkeen levytyssopimuksen brittiläiseltä Ammonite Industriesltä. Kaoottista ja sanoituksiltaan varsin poliittisesti latautunutta mättöä sävyttää synkkä ilmapiiri, täyteläinen äänimaailma sekä armoton intensiteetti.
10-luvulla yhtye jatkaa ilman kosketinsoittajaa ja tyyli on entistä metallisempi teollisuus-vaikutteiden rajautuessa tätä nykyä introihin ja satunnaisiin taustoihin.
Kalle Lindberg - laulu, ohjelmointi, koskettimet
Lasse Alander - kitara
Arto Eskola - kitara
Paavo Alander - basso
Matti Jarva - rummut
Linkki:
therepublicofdesire.net
(Päivitetty 12.6.2011)
