Black City: Black City

Universal

Tanskalaisen Black Cityn itsensä mukaan nimetty esikoisalbumi löi bändin välittömästi läpi kotimaassaan, eikä vastaanotto ole ollut viileä rajojen takanakaan. Sinkkubiisi Summertime on soinut pohjoismaisilla radioasemilla ahkerasti talvesta saakka, eikä lämmittelypestit AC/DC:n ja Ozzy Osbournen kaltaisille nimille taatusti ainakaan heikennä kansainvälisen läpimurron mahdollisuuksia.

Puhuttaessa tanskalaisesta rockista Black City vertautuu monien mielessä varmasti Volbeatiin, mutta todellisuudessa yhtyeillä on enemmän eroja kuin ensi kuulemalla huomaakaan. Siinä missä ”Elvis-metallin” suurlähettiläät nojasivat aluksi rockabillyn ja sittemmin yhä suoremmin metallin perintöön, uuttaa Black City voimansa suoremman rockin ja stonerin valtateistä. Etenkin kertosäkeissä on kuultavissa jopa pop-koukkuja, joilla biisien tarttuvuus kasvaa eksponentiaalisesti. Näillä tarveaineilla on aikojen kuluessa kyhätty kasaan rock-historian suuria lukuja, ja vaikka Black City ei vielä patsaita kaadakaan, käy se esimerkillisestä avauksesta ja varoituslaukauksesta.

Esikoisalbumin selkein heikkous on liiallinen pituus, joka saa etenkin jälkimmäisen puoliskon lässähtämään loppua kohden pahoin. Bändin sävellyskynä on kieltämättä terässä, mutta kyky erottaa keskinkertaiset kappaleet erinomaisista tuntuu yhä puuttuvan. Näin kasassa on joukko albumille kuuluvia siivuja, sekä muutama lähinnä sinkkujen b-puolille joutanut keskinkertaisuus.