NT´s White Trash: Mourning Becomes Electric

Stupido

Vuonna 1998 Suomeen muuttanut brittiläissyntyinen Nick Triani ehti jo alkuperäisessä kotimaassaan tehdä nimeä popmuusikin saralla Supermodel-yhtyeineen ynnä häärätä musiikin parissa monessa roolissa. Suomessa suhde musiikkiin ei ole katkennut vaan mies on yhtä lailla ehtinyt sekä soitella bändeissä (kuten Treeball) että toimia niin tuottajana, levy-yhtiömogulina kuin radiotoimittajanakin. Jos nyt ei vielä yhtä legendaarinen hahmo suomalaisen popmusiikin parissa kuin Miettiset, Epet ja Otto Donnerit, niin kiitettävän paljon hyvää on Trianikin saanut aikaan. Legendaarisen Johanna Kustannuksen A&R-pestin päätyttyä Triani puuhaa nyt uutta levy-yhtiötä. Toinen tuore asia on muutaman vuoden toimineen NT´s White Trash -yhtyeen debyyttialbumi Mourning Becomes Electric.

NT´s White Trash on Treeballin tapaan monessa liemessä keitettyjen suomalaisten indienimien "super"bändi - mukana soittavat laulaja-kitaristi Trianin ohella Mummypowderin Janne Lehtinen, mm. Kauko Röyhkä -yhteyksistä tuttu Heikki Tikka sekä nuoremman polven indiemenestyjä, Kiki Paun Henrik Domingo. Tosin jo vuonna 2010 nauhotetulla debyyttilevyllä soittaa nähtävästi vain kolme ensimmäistä herraa.

Missä siis liikutaan? No ei se omena ole kovin kauas puusta pudonnut, vaikka White Trash onkin selkeästi suoraviivaisempaa ja reippaamman rosoista rockia kuin Treeball. Enemmän trion melodinen mutta säröärhäkkä kitarapop nostaa mielikuvia Mummypowderin kaltaiseen kevyehköön voimapoppiin. Biisit ovat toimivia, Trianin sopivan karheaa laulua kuuntelee mielellään osana säröhaaraista mutta popmelodisuudelle kumartavaa soittoa ja kokonaisilme on jotenkin kauhean sympaattinen. Musiikkiin on helppo sukeltaa, se virtaa hyvin ja koukkuakin löytyy.

Silti siinä ei ole oikeastaan mitään uutta ja ihmeellistä. Levystä uupuu sellainen patina joka saisi herkistämään korvia että hei tässä on nyt jotain uutta näkökulmaa asiaan... Mikä on harmi, sillä yhtyeen meininki on vaivatonta ja biiseistä haluaisi pitää enemmän. Mutta kun ne ovat pohjimmiltaan vain ihan kivoja ja moneen kertaan kuultuja. Mourning Becomes Electric on niitä levyjä josta joutuu itse kaivamaan päähäänjääviä koukkuja, joka ei ole kauhean hyvä myyntipuhe. Toki albumin tyylikäs rentous ja "helppo" melodisuus eivät myöskään karkota pois musiikin parista. Levy ei siis ole huono, muttei myöskään riittävän hyvä.