Veronica Maggio: Satan i gatan

Universal

Ruotsalaisissa naispoppareissa on mystistä vetovoimaa. Löytyyhän meiltäkin Chisun kaltaisia pop-neroja, mutta Robynin ja Lykke Lin kaltaisia maailmanmenestyjiä ei ainakaan vielä maastamme ole noussut esiin. Myös maan virallisella kielellä laulavia viehkeitä ruotsittaria on rutkasti. Kolmannen levynsä myötä Veronica Maggio nousee heistä kiinnostavimpien joukkoon.

Jo viisi vuotta sitten julkaistu Maggion debyytti Vatten och bröd osoitti potentiaalia ja sitä seurannut Och vinnaren är… lunasti lupaukset. Albumi vei Maggion 1960-lukulaisen tyttöbändipopin maailmaan, ja vaikka tuotantoratkaisut olivat suoraan Mark Ronsonin ja Salaam Remin oppikirjasta, oli jälki komeaa.

Satan i gatanilla tunnelmat ovat jälleen muuttuneet. Muiden kopiointi on jätetty suosiolla sivuun ja albumilla kuuluu persoonallisen naisen ääni. Itsekin popartistina kunnostautuneen Christian Walzin sävellys- ja tuotantoavulla syntynyt levy on ajassa kiinni oleva, mutta ajaton ja raikas poplevy.

Aluksi Satan i gatan kuulostaa vain perushyvältä popilta, mutta tarkemmassa kuuntelussa esiin nousee yksityiskohtia, jotka osoittavat, ettei levyä tehdessä olla menty siitä, missä aita on matalin. Walzin tuotanto yhdistelee hienosti modernin popin synteettisyyttä ja orgaanisia instrumentteja. Ja mikä tärkeintä, kappalemateriaali on pääsääntöisesti ensiluokkaista.

Vaikka levyn ensisekunteja kuunnellessa kuulostaa pelottavasti siltä, että Akon on otettu levylle vierailijaksi, on suunta tästä ylöspäin. Nimibiisi avaa levyn verkkaisella, vahvan rytmisellä poljennolla ja nousee kohokohtien joukkoon. Muita osumia ovat pakahduttava Mitt hjärta blöder, upealla kertsimelodialla vakuuttava Inga kläder sekä ylikaunis balladi Snälla bli min.

Erikseen on vielä mainittava Ruotsin johtavan neron Emil Svanängenin tuotantoapu kappaleella Vi kommer alltid ha Paris. Paremmin nimellä Loney, Dear tunnettu Svanängen sirottelee biisin päälle omintakeista taikapölyään ja saa sen kuulostamaan omalta kappaleeltaan, vaikkei sävellyksestä vastaakaan.

Ruotsin kielen täytyy olla yksi parhaista laulukielistä, niin hienolta se Maggion suusta tulevana kuulostaa. Viimeistään Maggion nostalgiset, muistikuvia elävästi kuvailevat sanoitukset sinetöivät Satan i gatanin aseman vuoden 2011 ensimmäisen puoliskon hienoimpiin kuuluvana poplevynä.