Julkaistu: 06.06.2011
Arvostelija: Tuomas Tiainen
Wooden Sherpa
Kahden eteläsuomalaisen nuoren miehen nelisen vuotta sitten perustama pienen budjetin musiikinjakelukanava Wooden Sherpa jatkaa mittavan kataloginsa kartuttamista mystisen _____:n tuoreella levyllä. Albumin nimi on loogisesti ...., edelliset kun ovat olleet …, .. ja .. Informaatiota ei edelleenkään tarjota edes nimeksi. Muovitaskussa on CD-R, valkoisessa etukannessa yhtyeen ja levyn nimi sekä kääntöpuolella kappalelistaus ja kestot. Kaikki tämä luo levy-yhtiölle, yhtyeelle ja levylle mielenkiintoisen hahmottomuuden ja nimettömyyden auran.
Musiikki puhukoon siis puolestaan. .... on jaettu neljään raitaan, joista lyhin (4) on seitsenminuuttinen pisimmän (2) kestäessä liki kaksikymmentä minuuttia. Jo levyn ulkoasu että numerotiedot antavat aavistaa, että kyse on hitaasta kehittelystä ja tunnelman luomisesta minimalistisin keinoin. Ja tätä toki on tarjolla. Kenttätestien perusteella oikea hetki ....:n kuuntelemiseen on hiukan harmaa päivä, jolloin pilvet ovat sopivan dramaattiset.
Koska kappaleilta puuttuvat nimet ja koska musiikki on melko monotonista, tuntuu .... enemmänkin yhdeltä karkein ottein veistetyltä möhkäleeltä kuin neljältä erilliseltä teokselta. Toiston voimaan luottaen _____ rakentaa kappaleensa yksinkertaisille melodioille, joita toistetaan niin kauan, että ne unohtuvat. Tällöin kiinnittää huomion siihen, mitä kuuluu taustalla. Esimerkiksi 2:n perkussiot (?) tuovat mieleeni hyvin etäällä räjähtelevät satunnaiset ilotulitusraketit.
Raita numero kolme poikkeaa kahdesta edeltäjästään. Kun 2:n nälkävuoden pituinen plinkutus vihdoin hiipuu, ilmoille puskee syntetisaattoripulputusta, jonka taustalle sopisi tasaisesti tamppaava perusbiitti. Suunnanmuutos toimii hyvänä piristysruiskeena kylmän uhkaavien ensimmäisen ja toisen raidan jälkeen. Kappaleen kolmen viimeisen minuutin aikana kuullaan ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa varsinaista rumpukomppiakin.
Pienistä elementeistä rakentuva .... kahmaisee mukaansa, ja onnistuu pitämään yllättävän hyvin pihdeissään. Sen maalaamaan maailmaan ei välittäisi joutua asukiksi, mutta välillä on hyvä kurkistaa tämän tyhjän taulun kankaan toiselle puolen.
Kospel Zeithornin sivuprojekti, joka maalaa synkkää kuvaa pienin välinein.
Linkki:
myspace.com/viiivaa
(Päivitetty 6.6.2011)