Septic Flesh: The Great Mass

Season of Mist

Kreikkalaisen Septic Fleshin kahdeksannella levyllä tarjoillaan mielenkiintoinen kattaus erilaisista vaikutteista kasattua metallia. Sinfoninen metalli on avainsana, ja The Great Mass alkaakin erittäin mahtipontisesti. Aloitusraita Vampire from Nazareth viettelee lyhyellä naisäänen kutsulla, jonka jälkeen torvisektiot, viulut ja raskaat kitarat ottavat vallan.

Sinfoniavaikutteet jyräävät ja kuulostavat kautta levyn erinomaisilta. En ole normaalisti erityisen melodisen tavaran ystävä enkä erityisesti yleensä aivan turhalta kuulostavien viulunvingutusten, mutta periksi antamattomalle paahdolle ja sille etteivät sinfoniavaikutteet ole mitään syntikkajousimattoa, on pakko nostaa hattua.

Suoraviivaisempaa antia levyllä edustavat esimerkiksi Myramid Godin kaltaiset nopeat palat. Five-Pointed Starissa orkesteri jyrää uhkaavasti ja ilahduttavasti eikä katharsista tarjota turhaan sen ollessa kokonaisuuden kannalta niin sanotusti turhaa.

The Undead Keep Dreamingissa taas orkesterin murina jää taustalle ja taustalaulut luovat kappaleen suurimmat koukut. Kitaristi Christos Antoniou on nähnyt selvästi paljon vaivaa siinä, etteivät sovitukset surahda tyylittömän puolelle. Muutkin jäsenet hoitavat omat tonttinsa vakuuttavasti. Sotiris Vayenas örisee asiaankuuluvasti. Fotis Benardon rummut piiskaavat päälle blastbeatia lähes tauotta ja ovat suorin kontrasti kaikkein melodisimman materiaalin kanssa.

Loppua kohden levy muuttuu valitettavasti hieman tasapaksummaksi sovitusten mielikuvituksellisuuden vähentyessä, mutta se on silti erittäin viihdyttävää kuunneltavaa, joka palkitsee jaksamiseen panostavaa useamman kuuntelun verran, erityisesti koska levy kestää vain noin 40 minuuttia, joka on tällaiselle, selkeästi mietitylle kokonaisuudelle, erittäin sopiva kesto.