Eri esittäjiä: Rakastatko vielä kun on ilta

Siboney

Tabula Rasan joutsenlaulusinglen mukaan nimetty kokoelma kourii kotimaisen Love Recordsin (1966-79) tuotantoa vähintäänkin sekavalla kammalla. Levylle on koottu klassikkotulkintoja rakkaudesta sen kaikessa moninaisuudessaan, mutta Loven artisteista täysin ilmeiset on siivilöity ulos. Juicea, Hectoria, Davea, Leeviä, Baddingia ja kumppaneita ei tällä levyllä kuulla. Toisaalta hyvä, toisaalta ei. Näilläkin artisteilla olisi kuitenkin taatusti ollut meheviä harvinaisempia helmiä, jotka nyt jäävät unholaan.

Klassikko tarkoittaa siis tässä tapauksessa myös kulttiklassikkoa, vaikka mukana on myös suhteellisen tunnettuja elokuvasävelmiä kuten Sinua, sinua rakastan (Asfalttilampaat), Balladi elokuvasta Klaani (Klaani – Tarina Sammakoitten suvusta) ja hiukan tuoreemman elokuvan myötä nuoremmallekin polvelle tutuksi tullut Jos rakastat. Jälkimmäistä tosin on välillä vaikea kuunnella ilman pokan pettämistä, niin vahvasti Jope Ruonansuun Rakastan turkulaisia –versio on piirtynyt alitajunnan hiekkaan. Siiiiiiirrän paperini Turkuun..

Levyn tunnetuimmatkaan sävelmät eivät ole siis mitään radionovailua, ja lisäksi mukana on roima annos suomalaisen populaarikulttuurin tarkoin varjelluimpia salaisuuksia. Kalle Fält ja Matti Järvinen saavat vihdoin äänensä kuuluviin hieman tunnetumpien artistien kuten Kasevan, Pepe & Paradisen ja Tauno Palon vanavedessä. Vielä mahtavampaa olisi, jos tällä levyllä kuultava Sameassa vedessä tai jokin muu järvisklassikko nostettaisiin joskus framille elokuvan ääniraidalla vaikkapa Matti Johannes Koivun suulla.

Elokuvat ovatkin näiden laulujen nykypäivästä erottava tekijä. Siinä missä nykyisten leffojen ääniraidoilla turvaudutaan joko (kovin köyhiin) uusioversioihin tai vielä köyhempiin uusiin kappaleisiin, ennen oli kaikki toisin. Elokuvasäveltäminen myös lähensi klassista ja populaaria musiikkia, usein jopa rikkoen raja-aitoja. Nykyisellään oikeastaan vain Kerkko Koskista voisi kuvitella Kaj Chydeniuksen ja Otto Donnerin saappaisiin populaariin käyttöön musiikkia tekevänä ”oikeana” säveltäjänä. Koskinen ja tekstittäjä Paula Vesala voisivatkin olla nykypäivän vastine Chydenius-Aulikki Oksanen-kaksikolle.

Vaikka Loven kuuluisimmat artistit loistavatkin poissaolollaan, Juicea ei pääse pakoon missään. Levyn kahdesta Tabula Rasa -esityksestä komean nimibiisin teksti on Leskisen käsialaa ja saman singlen b-puolen Yksin on sanoittanut puolestaan Mikko Alatalo, joka myös laulaa kyseisen kappaleen. Juice saa nimensä tekijätietoihin myös yllekirjoittaneen entisen kemianopettajan Päivi Portaankorvan tulkitseman Klaani-tunnarin sanoittajana. Mainion kokoelman itseoikeutettuna päätösraitana leijuu Pekka Strengin uskomaton Katsele yössä.