Munamies: Munamiehen maailma

Universal

Munamies on taatusti mielipiteet jakava vuoden 2011 tähdenlento. Huumorisarja Putouksessa suomalaiset katsomot vallannut, valkoisessa pussihupparissa kyykkivän Riku Niemisen kimittävä, kaikkia rakastava ja kieltämättä hellyttävä sketsihahmo voitti koko hässäkän, jossa nyt toista kertaa valittiin vuoden sketsihahmo jolla sitten rahastetaan kaikki mahdollinen. Nyt on vuorossa se lähes pakollinen ensimmäinen musiikkialbumi.

Musiikkiesitys oli Munamiehen vahvuutena jo alkuperäisessä sarjassa. Taitotehtävässä Muna esitti kimityksellään hämmästyttävän kantavasti Andrea Bocellin tunnetuksi tekemän, Francesco Sartorin säveltämän Con Te Partiron. Musiikkiura jatkui lauluyhtye Rajattoman kanssa lounge-hengessä tulkitun Pave Maijas-vakion Pidä huolta tahtiin. Nyt Munan uraa jatketaan albumikokonaisuudella. Odotusarvo ei välttämättä ole aina kovin korkea selkeällä huumorilevyllä, jota lapset luukuttavat puhki mutta aikuiset soittavat lähinnä kevennyksenä. Hatunnosto vastaavalle tuottajalle Hannu Sormuselle siitä ettei albumin kohdalla ole menty ihan siitä missä aita on matalin.

Munan kimitykseen kyllästyi viimeistään sarjan puoliväliin mennessä eikä pallerolla tuntunut olevan finaalivaiheessa yhtään mitään uutta sanottavaa siinä missä pahin kilpakumppani, edellisvuoden voittajan Aku Hirviniemen valvova rakennusmestari Timo Harjakainen alkoi vasta päästä vauhtiin. ninnunnannun... Silti Munan ympärille on hyvä rakentaa temaattinen albumi, jossa kaikeksi onneksi on myös oikeasti hyvää biisimateriaalia. Ärsyttävää toki, mutta silti koukukasta.

Levyn avaava lyhyt intro Munamiehen maailma jammaa funkisti lähes Shaftin hengessä. Ällöhempeä rämpyttely Munajuna pysyy juuri ja juuri koukukkaana avaroine melodioineen. Munan tarinointi suuressa maailmassa jatkuu Nimeni on munan korkeakaarisella poprockilla, jossa kertsikoukukkuus alkaa löytää vaadittavaa tasoa. Pomppufiilis sukeltaa siekailematta lasten vanhempien kukkaroille kesyine balkanhumppineen ja lapsikuoroineen - mutta koukkua ei voi kieltää. Tuli lastendiskoihin taattua materiaalia.

Saman Putous-kauden toiseksi sympaattisin hahmo oli Krista Kososen esittämä peräkammarin hevipoika Mikko Zetterberg, jonka kanssa Munamies reggaeilee Ystävyydestä. Ärsyttävin raita koko levyllä on Munamiehen juttelu kuoriutuneen velipoikansa kanssa - onneksi se kestää vain vajaan minuutin. Michael Monroen fonin tukema Vieri pois taas svengaa kelvosti iloisena kevytrokettina. Hiukan väkinäisen oloinen sytkärislovari Kennostoliitto ja sekavahko tanssilattiaelektro Munanaa jättävät aika kylmäksi, joten niiden jälkeen on aika luonnollista nostaa käyrää aiemmin mainituilla klassikkoversioinneilla. Con Te Partiron puhelinversiointi palvelee ehkä levyn teemaa ja tuo kulman takaa Harjakaisen mukaan albumille, mutta ei kyllä tuo kappaletta esille sen ansaitsemalla tavalla.

Ällömakeilu jatkuu Usein öisin uneksin -kuulailulla. Samoin edellisvuoden voittajahahmo Marja Tyrnin mukaan ottaminen munajahtiin vetää kirveen enemmän kiveen kuin kantoon - Tyrni tuli taloon ei ole loppujen lopuksi kovinkaan hauska. Toki biisin muna(!)funk on levyn parasta svengiä, mutta kaksimielisyyshuumori ei oikein toimi Munamiehen yhteydessä. Munan humppa löysäilee mitäänsanomattomasti ja iltaunille rauhoittumiseen sovelias päätösraita Haudo mua on enintään ihan kiva. Muutamista hyvistä hetkistä huolimatta Munamiehen maailmassa on liikaa kylmäksi jättävää pyörimistä, väkinäistä mukahauskuutta ja turhaa valkuaista. Mutta niinhän sopi toisaalta odottaakin sketsihahmon ympärille rakennetusta teemalevystä. Ei Munamiehen debyytti silti sarjassaan huonointa kuraa ole, vaikka ärsytyskynnys ylittyykin lähes jokaisen biisin kohdalla.