Takorauta: Pohjakosketus

Omakustanne

Takoraudan viimeiseksi jäänyt demo, Pala todellisuutta, on edelleen yksi parhaista pienjulkaisuista, joita olen desibeli.netissä arvioinut. Demon tekemisen jälkeen yhtyeen kokoonpano on kuitenkin vaihtunut rajusti ja muun muassa säveltävä laulajakitaristi on jäänyt joukosta sivuun. Vetovastuun yhtyeestä on ottanut kosketinsoittaja Jussi Alaräisänen, joka on astunut rohkeasti lappalaisyhtyeen lead-laulajan paikalle ja myöskin säveltänyt suurimman osan nyt käsillä olevan esikoisalbumin kappaleista.

Demoaikojen Nightwish meets Niskalaukaus -linja on vaihtunut vahvasti power-henkiseen, progressiivissävytteiseen melodiseen metalliin. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin hyvin helposti lähestyttävästä ja sulavan poppeihin kertosäkeisiin pohjautuvasta kevytmetallista, joka paljastaa kuulijalle kaikki korttinsa heti ensimmäisten kuuntelukertojen aikana. Pari kappaletta erottuu nopeasti joukosta edukseen: Aallot ja Muuri miellyttävät vahvoilla kertseillään.

Loppupeleissä kyse tuntuu kuitenkin olevan melko laimeasta sopasta. Biisikattaus on hyvin homogeeninen ja varsinkin kertosäkeet ovat biisi toisensa jälkeen aika lailla samasta puusta veistettyjä. Alaräisänen ei vakuuta laulajan paikalla. Väkinäinen säröääni jää kaipaamaan karismaa ja erityisesti miehen epäsuomalainen ja töksähtävä tapa rytmittää kotoista kieltämme pistää pahasti korvaan. Myös demoaikana ehdottomaksi vahvuudeksi merkityt lyriikat ovat kadottaneet taikansa jonnekin: ennen suoruudessaan vavisuttavan vahvat tekstit ovat muuttuneet abstraktimmeiksi ja löysemmiksi, vaikka aihepiirit ovat edelleen yhtä synkkiä.

Kertosäkeiden ja tekstien muuttuminen helpommin pureskeltaviksi antaa vaikutelman, että Takorauta on hionut tarkoituksella musiikistaan särmät pois. Harmi vain, että tässäkin tapauksessa särmät tekivät musiikista kiinnostavaa. Vakuuttaakseen yhtye tarvitsee myöskin vahvan laulajan, ja sellaista Takoraudalla ei tällä hetkellä ole. Älkää käsittäkö väärin, kakasta tässä ollaan kaukana, mutta tällaisenaan Takorauta kuuluu siihen ihan jees –osastoon, jossa perinteisesti riittää muutenkin tungosta.