Stella: Jokin on muuttumassa

Universal

Joensuusta lähtöisin oleva Stella on pikku hiljaa valtaamassa oman paikkansa kotimaisen rockin kärjestä. Radiot ovat jo bändin omakseen ottaneet, mutta vielä pitäisi saada liikkeelle kansan syvät – ja yhä levyjä hankkivat – rivit. Jokin on muuttumassa-levy on mainio pelinavaus tähän suuntaan, sillä se pitää sisällään äärimmäisen tarttuvaa, mutta myös rutkasti kuuntelua kestävää musiikkia. Itse en ollut juurikaan kiinnittänyt huomiota Stellaan ennen Kutsumattomat vieraat jääkää kotiin-hitin kuulemista. Olin pitänyt bändiä lähinnä ohimenevänä pop-aktina, jonka suurin saavutus on Katri Ylanderin versioiman Piste-kappaleen kirjoittaminen.

Myönnän ilolla olleeni väärässä. Jokin on muuttumassa on kaikin puolin hieno, tasapainoinen ja ajattomalta kuulostava pitkäsoitto, jonka pariin tekee mieli palata kerta toisensa jälkeen uudestaan. Se on myös kaltaisilleni kyynisyyteen taipuvaisille levyfanaatikoille osuva muistutus siitä, että hyvä musiikki ei lainkaan perustu hipster-kertoimiin tai oikeanlaiseen tyylikkyyteen, vaan pelkästään kestävään musiikkiin. Onhan musiikin perimmäinen tehtävä kuitenkin välittää tunteita ja tässä Stella onnistuu paremmin kuin hyvin.

Marja Tahvanaisen ääni on yksi maamme parhaista ja myös tekstipuoli osuu kerta toisensa jälkeen maaliin. Se, että kappaleissa käsitellään maailmaa noin kolmekymppisten tekijöittensä näkövinkkelistä ei tee levystä lähtökohtaisesti rajoittunutta. Pikemminkin kyse on yleismaailmallisista aiheista, joiden keskiöissä kyseinen ikäluokka vain sattuu luonnollisista syistä olemaan. Lapsien syntyminen, parisuhteen ja työelämän kiemurat sekä yleensäkin elämän nousut ja laskut ovat Stellan katkeransuloisissa kappaleissa selvästi läsnä.

Tekstien lisäksi myös levyn soitannollinen puoli on äärimmäisen hyvässä vireessä. Herkemmän tulkinnan vastapainoksi bändi on pystynyt rutistamaan soittoonsa tarpeellisen määrän särmää ja yleistä kolhuisuutta. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että Stella ei ole sortunut prosessoituun ”maija vilkkumaa/irina”-tyyppiseen näennäisrokkaukseen, vaan kyse on saman pyrkimyksen luomutuotetusta ja huomattavasti maukkaammasta versiosta. Se, että Stellan musiikissa on tuoreuden lisäksi hyvin 70-lukuisia – jopa progeen viittaavia - viboja, ei ole lainkaan pöllömpi juttu.

Jokin on muuttumassa kilpailee kirjoissani Rubikin Solarin kanssa vuoden kovimman kotimaisen levyn tittelistä.